Soutu-uistelu kanoottiretkellä

[Börje]

Inkkarikanootti on erinomainen peli kun kalastaja retkeilee Pohjois-Suomen vesireiteillä. Kalastajalle kajakki ei oikeastaan ole vaihtoehto muuhun kuin siirtymiseen koskikohteelta toiselle. Kalastuksen joutuu käytännössä suorittamaan rannalta heitellen.

Inkkarilla on muutama huono puoli. Järvenselällä tasapohjainen kanootti on tuuliherkkä kiemurtelija, jonka melominen on hidasta ja puuduttavaa. Uistelu onnistuu välttävästi jos vavat saa viritettyä siten, ettei takana oleva melojan työskentely kärsi. Jokiosuuksilla kalastaminen vaatii usein ketteriä siirtymiä, jolloin molempien melojien on oltava taitavia ja homman on pelattava yhteen. Kummankin melojan molemmat kädet on kokonaan varattu melomiseen, eikä kalastuksesta tahdo virtaavassa vedessä tulla mitään.

Lähdimme veljeni kanssa miettimään kuinka inkkarimelonnan ja soutu-uistelun hyvät puolet voisi yhdistää. Ratkaisu on tietysti helppo. Melotaan silloin kun se on fiksuinta. Melominen on selvästi paras tapa edetä kapeissa mutkittelevissa jokiränneissä ja tietenkin koskissa. Soutaminen taas toimii paremmin selkävesiä ylitettäessä ja silloin kun toinen operoi kanoottia toisen keskittyessä pelkästään kalastamaan.

Lähtökohdaksi otettiin pitkä Welhonpesän ämpärimuovinen retkikanootti. Kanootissa on kolme penkkiä ja runsaasti tilaa retkitavaroille. Pieni köli auttaa suunnanpidossa järviosuuksilla. Pituus tuo paitsi lisää suuntavakautta, niin myös nopeutta.

Kanootti on väistämättä niin kapea, että kunnon soutuliikkeen aikaansaamiseksi hankaimet pitää saada kiinnitettyä laidan ulkopuolelle vähän niin kuin kilpasoutajilla. Levitykseen rakennettiin rosterista telineet, jotka saa laitaan kiinni kahdella pultilla ja siipimutterilla. Näin levitykset voi ottaa irti jos edessä oleva koski näyttää niin vaativalta, että korkeat kivet tai rannan puut voisivat osua niihin.

Kanootin laitoja ei ole tarkoitettu kestämään soutamisen aiheuttamaa rasitusta. Tilanteen korjaamiseksi asennettiin kaksi tukiputkea, jotka kiinnitettiin köliin. Nyt soutaja voi kiskoa airoista kuin Pertti Karppinen aikoinaan ilman laitojen notkumista. Putket tosin jäivät ikävästi pohkeen alle. Ohuet ja kylmät metallitangot suojattiin putkieristykseen tarkoitetulla solumuovilla ja tämäkin ongelma oli ratkaistu.

Vapateline päätettiin rakentaa kanootin pohjalle eikä laitoihin. Tällä ratkaisulla haettiin kahta etua. Tärkeämpi niistä on, että kanootissa pitäisi välttää sivulle kurottelua, jota laitatelineiden kanssa väkisin tapahtuu. Keskellä olevasta telineestä vavan saa pois alusta keikuttamatta. Toinen hyvä peruste oli, että vavat voi pitää siinä useimmiten pystyssä. Vain joen yli kaartuvien puiden vuoksi ne pitää joskus ottaa pois. Tähänkin kiinnitysongelmaan kanootin pohjalla oleva kölipuu tarjosi ratkaisun.

Käytännössä soutukanootista tuli erittäin toimiva. Kahdestaan uisteltaessa kanootti etenee samaan suuntaan kuin sitä normaalisti melotaan. Etummainen meloja vain pyörähtää penkillään ympäri vaihtaessaan soutajasta melojaksi ja päinvastoin. Perästä voi edelleen meloa, jolloin työ ei jää pelkästään soutajan vastuulle. Perämies tietysti hoitaa kalastamisen, tähystämisen ja ohjaamisen. Soutaen ja meloen retkeilyn etenemisvauhti kasvaa selvästi pelkkään melomiseen verrattuna. Uistellessa pitää edetä selvästi rauhallisemmin kuin kanootilla pääsisi liikkumaan.

Kolmen penkin ansiosta kanoottia voi soutaa myös yksin. Nyt soutaja istuu keskimmäisellä penkillä ja kanootti kulkee ”perä edellä”. Koska kanootti on perän ja keulan osalta symmetrinen, niin kulkusuunnan muutoksella ei ole mitään väliä. Yksin soutaessa kulku on käsittämättömän kevyttä.

Kuinka onnistuu se tärkein, eli kalastus? Soutu-uistelu järvellä muistuttaa nyt aika tavalla normaalilla soutuveneellä uistelemista. Turhaa heilumista sivusuunnassa meloja osaa välttää luonnostaan. Haaviksi riittää hyvin perhomiesten käyttämä tennismailan kokoinen. Kanootissa istutaan todella lähellä veden pintaa, joten pitkästä varresta on vain haittaa. Isojen haukien kyytiin nostaminen voi tapahtua pienellä nostokoukulla leuan alta. Tosin telttaretkellä isosta hauesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Mieluummin irrotan koukut jo vedessä ja lasken kalan vapaaksi.

Makein osa soutukanootilla kalastamisesta tapahtuu kuitenkin joella. Kosken niskat, jotka usein ovat loistavia kalapaikkoja, tavoittaa nyt hienosti rannan pusikoiden häiritsemättä. Soutajan osaksi jää kuljettaa kanoottia sopivan etäisyyden päässä niskalta ja tarjota vuorossa olevalle kalastajalle aitopaikka kalastaa alue tehokkaasti. Mukavinta ja tehokkainta tämä on iltayöstä tyhjällä kanootilla kun retkivarusteet on nostettu rannalle ja perustettu leiri. Vaappuja voi hyvin uittaa niskalla soutamalla kanoottia yli joen sivusuunnassa ja antamalla veden virtauksen hoitaa uittaminen.

Pitkällä retkellä uisteluvavat ja kelat ovat väistämättä kompromisseja. Molempia kalastajia varten otetaan mukaan vain yksi heittoon soveltuva kevyt kokoonpano. Varalle rikkoutumista varten yhteisesti kolmas setti, jossa vapa on kuljetusta helpottava teleskooppi.

Jos jokikalastus yhtään viehättää, niin kehotan kokeilemaan tätäkin vaihtoehtoa.