Börjen hybridiveneprojekti

[Börje]

Ajattelin kirjoittaa muutamana lähipäivänä lyhyen tarinan kuinka vuoden verran suunniteltu uisteluveneprojekti on edennyt.

Aloitetaan syistä. Uisteluveneitteni kanssa on ollut muutama ongelma. Ne ovat olleet liian pieniä avarammille vesille. Liian meluisia, jotta nauttisin oikeasti luonnossa olosta. Usein oli päässä vähän turta olo päivän uistelureissun jäljiltä. Käytämäni kaksitatikoneet kyllä toimivat suht luotettavasti, mutta kyllähän se öljyisen pakokaasun käyhä on vastenmielistä.

Muutama vuosi sitten tuli hankittua ensimmäinen sähköperämoottori, jota käytin eniten Brig kumiveneessä. Muutaman reissun tein myös siten, että kumiveneen perälautaan oli ruuvattu sekä 15hp polttomoottori, että sähkömoottori. Sillä tavalla oli käytettävissä molempien moottereiden hyvät puolet. Silloin syntyi halu hankkia isompi vene, jossa uistelu tapahtuisi pääasiassa sähkön voimin ja muu ajelu normaalisti perämoottorilla.

Alkoi aiheen opiskelu. Millaisia sähkömoottoreita on olemassa uistelukäyttöön ja millaisen veneen kanssa se toimisi parhaiten? Kuinka paljon akkuja tarvitaan riittävän tehon ja uisteluajan saavuttamiseksi. Paljonko akut painavat? Voisiko venettä ladata vesillä? Kuinka hoituvat useamman päivän reissut?

Oikaisen kaikki sivupolut ja päädyn loppupäätelmiini.

Oikea vene minun käyttööni olisi puoliplaanaava avovene 5,5 metrin kokoluokassa. Avovene siksi, että kokemuksesta tiedän inhoavani veneessä kyyristelemistä. Haluan kävellä suorassa ja nähdä kunnolla ympärilleni. Lämpö on sitten vaatetuskysymys. Avovene sallii myös heittokalastuksen ja muutkin vesileikit. Vetouistelu ei ole veneen ainoa käyttö. Valitun kokoisella puoliplaanarilla uskaltaa mennä kaikille isoille järville Suomessa ja Ruotsissa. Venettä on tarkoitus säilyttää trailerilla ja kuljettaa moneen paikkaan. Tuollainen 700-800 kg alkaa olla maksimi veneelle, jotta sitä voi rampilla käsitellä yksin. Sähkömoottori ja akut tuovat lisäpainoa 100-150 kg. Tuollainen paino ei myöskään rajoita kohtuuttomasti tulevia autovalintoja.

Puoliplaanarit toimivat kohtuutehoisilla moottoreilla. 50-60 hp tuntui hyvältä kompromissilta uistelukäytön ja taloudellisen marssivauhdin suhteen. Huippunopeuksia minä en tavoitellut. Puoliplaanareiden köli tuntui takaavan hyvän suuntavakauden heikkotehoisilla sähkömoottoreilla uisteltaessa.

Loppusuoralla kisasivat Rönkky ja Uttern. Uttern A56 vei lopulta selvän voiton, koska Rönkyt ovat perästä ajettavia ja toimiva uisteluratkaisu olisi vaatinut ainakin pulpetin siirtoa. Uttern oli myös edullisempi vaihtoehto.

Veneen valinnassa vaikeinta oli luopua päähän jumittuneesta ajatuksesta, että kalaveneen pitäisi olla alumiinia.

Utternin tultua valituksia moottori oli oikeastaan helppo ratkaisu. Mercuryn 50 tai 60 efi on normaali ensiasennuskone. Koska oletin veneen olevan useimmiten raskaasti kuormattu, niin päädyin mielessäni tuohon isompaan vaihtoehtooni. Merkkuihin saa vielä ostettua usitelua helpottavan tyhjäkäynnin säätelyn. Tämän jätin optioksi sillä olin varma, että uistelunopeuden hienosäätö tehdään kuitenkin sähkömoottorilla.

Entäs sitten sähkömoottorit. Niitä on oikeastaan viittä sorttia. Keulamoottorin karsin saman tien uistelukäyttöön soveltumattomana. Allokossa pitkän akselin päässä heiluva kone ei vain toimi ulapalla. Isot 2kW trimmilliset sähköperämoottorit voisivat tulla kyseeseen, mutta niissä on tarpeettomasti tehoa ja nopeutta. Nopeuden säätelyn tarkkuus ja virran kulutus eivät tuntuneet oikeilta valittuun veneeseen. Kalliitakin ovat. Kolmas pudokas oli tuo perinteihen kahvasta ajettava sähköperämoottori. Ohjaaminen, tehonsäätely ja koneen nostaminen olisivat kaikki vaatineet virittelyä. Lisäksi olisi tarvittu erillinen moottoriteline. Parempiakin vaihtoehtoja on tarjolla.

Loppusuoralle asti pääsi Lencon Dual Digital Drive JoyRide ohjauksella ( http://www.lencomarine.com/joyridedualdigit.html ). Toinen pääkandidaatti oli päämoottorin kavitaatiolevyyn kiinnitettävä Minn-Kotan EM-sarja. (http://www.minnkotamotors.com/products/motors/detail.asp?pg=sem). Molemmissa oli puolensa.

Lencon kahden moottorin systeemi tekee veneestä ketterän. Joy stick ohjaus uistelunopeutta ylläpitävällä cruise control toiminalla tuntui käyttökelpoiselta ratkaisulta. Suuntavakaus hieman epäilytti, mutta ainahan sitä voisi lisätä laskemalla pääkoneen alas.

Minn-Kotan EM-sarjan etuna tuntui olevan edullisempi hinta, uisteluun sopiva portaaton nopeussäätö, rattiohjaus ja mahdollisuus autopilotin käyttöön. Uhkakuvana oli, ettei kone ui tarpeeksi syvällä Utternissa. Minimimäärä vettä kavitaatiolevyn yläpuolella on 13 tuumaa. Muuten potkuri haroo ilmaa.

Teoreettisessa pohdiskelussa oltiin päästy tähän saakka suunnilleen marraskuussa 2007. Amerikkalaisia nettisivustoja oli pommitettu googlella kaikista suunnista. Suomalaisilla sivustoilla sähkömoottorikeskustelu tyrehtyy soutuveneitä isompien veneiden osalta heti alkuunsa.

Oli aikalisän paikka. Venemessuille saakka. Tarina jatkuu...

[Börje]

Tänään käsittelen akkujen valintaa ja lataamista.

Jotta en olisi tehnyt asiaa itselleni liian helpoksi, ryhdyin miettimään olisiko veneellä mahdollista tehdä viikon mittainen uisteluretki Inarille. Hypoteesina oli reissu, jossa joka päivä edetään sähkömoottorilla uistellen paikasta toiseen ilman verkkosähkön latausmahdollisuutta. Tuollaisella retkellä joka päivä kuluisi noin 150Ah virtaa. Voisiko sitä millään saada ladatuksi akkuihin äänettömästi ja paljonko virtaa pitäisi olla akuissa mukana? Samalla tietysti pohdin miten ihan normaalin viikonlopun kalaretken virrankulutus voidaan hoitaa ja mihin painavat akut veneessä pitäisi sijoittaa.

Tietenkin tässä vaiheessa tuntui ihan välttämättömältä löytää niin ekologinen vaihtoehto kuin suinkin. Tietysti ymmärsin huijaavani itseäni. Veneen vetäminen trailerilla etelästä Inarille ei olisi mikään ekoteko. Siinä ei muutama bensalitra venekäytössä olisi enää mitään merkinnyt. Mutta pohdiskelu oli mukavaa ja opettavaa.

Lataamiseen on paljonkin ihan kelvollisia vaihtoehtoehtoja:
1. Pääkoneella ajetut matkat voi hyödyntää akkujen lataukseen
2. Aurinkopanelit antavat hyvin virtaa kesäpäivinä
3. Tuuligeneraattorilla voisi ladata ympäri vuorokauden jos vain tuulee
4. Polttokennolla saisi ladattua ympäri vuorokauden
5. Aggregaatti on helppo ratkaisu, mutta liian meluisa

Kaikki noista vaihtoehdoista tuntuivat huonoilta. Olin melko varma, että päätyisin 24V sähkömoottoriin ja lähes kaikki latausratkaisut on suunniteltu 12V:lle. Jokainen noista latausvaihtoehdoista onnistuu myös 24V:lle, mutta on hiukan hankalampi ja kalliimpi toteuttaa.

Avoveneeseen on hankala sovittaa kovin montaa neliötä aurinkopanelia ilman, että varsinainen veneen käyttötarkoitus siitä kärsii. Tuulimylly olisi tiellä kaiken aikaa vaikka sitä käyttäisi vain leiriytymisen aikana. Vaihtoehdoista ylivoimaisesti paras olisi polttokenno (www.efoy.com). Suurin malli Efoy 1600 kykenee tuottamaa metanolista lähes äänettömästi sähköä 130Ah per vuorokausi. Sovin itseni kanssa, että ongelma on teknisesti ratkaistu. Käytännössä ongelmaksi muodostuukin vain polttokennon hävyttömän korkea hinta, joka on lähes 4000 euroa.

Mutta sitten akkujen kimppuun. Akkujen osalta käytännössä voi valita erilaisten lyijyakkujen väliltä. Jos rahalla ei olisi väliä, niin sähköveneilijä tietysti valitsisi lithium akut. Ylivoimaisesti edullisin vaihtoehto, jonka itse löysin on Everspring global limited (http://www.everspring.net/). Valmistajalta voi suoraan tilata sopivan määrän kennoja ja rakentaa niistä keveän ja toimivan akuston. Lithium akkujen kanssa joutuu sitten satsaamaan myös laturiin vähän enemmän.

Palataan lyijyakkuihin. Minä laskeskelin, että päiväreissulle tarvitsen vähintään 200 Ah akut. Viikonlopulle sitten tuplat tai jonkun tavan ladata akkuja. 200 Ah lyijyakkua painaa suunnilleen 60kg jokaisella akkuvalmistajalla. Sähkömoottorin ja laturin kanssa ylimääräinen kokonaispaino 200 Ah akuilla jäisi 100 kg tuntumaan. Ei vielä kovin paha.

Entäs sitten akkutyyppi. Starttiakut eivät toimi ollenkaan. Ne eivät kestä kovin suurta purkausta. Nimellistehosta on todellisuudessa käytössä vain puolet. Vapaa-ajan akut on tavallisin vaihtoehto pienten sähköperämootttoreiden voimanlähteenä. Itselläni on ollut käytössä Bilteman vapaa-ajan akku, jonka sain tärveltyä käyttökelvottomaksi melko nopeasti. Lieneekö eniten vikaa ollut akussa, laturissa vai lataajassa. Perinteisen akun kanssa nesteistä huolehtiminen ja kaatumisvaara tekevät niistä hankalia, jos akkuja joutuu siirtämään tai vaihtamaan.

Seuraavaksi parhaat lyijyakut ovatkin rakenteeltaan suljettuja. Vaihtoehtoina ovat geeliakut ja AGM-akut. Geeliakussa lyijykennojen välissä akkuneste on geelimäistä. AGM-akuissa lyijykennojen väliin on laitettu lasikuitumattoa. Akkuneste on muuten perinteinen hapon ja veden seos. AGM-akkujen etu geeliakkuihin verrattuna on, että siitä voi purkaa isompia virtoja. Käytännössä AGM-akut ovat paras akkutyyppi sähkömoottorilla uisteluun. AGM-akkujen kuningas on Concorde. Minä tyydyin melkein puolta halvempiin Hazen AGM-akkuihin. Laskeskelin, että päiväannos on kaksi 107Ah:n akkua. Sellaiset on nyt hankittuina.

Entäs sitten lataaminen. Hyvä laturi, kohtuullinen purkaus ja lataaminen melko pian käytön jälkeen on akun pitkän eliniän salaisuus. Laturin valinta jäi lopulta tässä projektissa ihan loppuvaiheeseen. Onhan oleellista tietää kuinka iso kapasiteetti ja kuinka monta akkua veneeseen lopulta tulee. Laturin valinnassa päätin uskoa testeihin. Valituksi tuli Ctek M300 Marine laturi. Se on vesitiivis (IP44) laturi, joka riittäisi aina 500Ah akustolle saakka. Lataustehoa on 25A, joten yön pitäisi riittää seuraavan päivän uistelussa tarvittavan sähkömäärän lataamiseen.     

[Börje]

Lähdetään tarinan kolmanteen osioon, jossa jotain alkaa oikeasti tapahtumaan.

Aikalisä otettiin siis venemessuihin saakka. Varsinaisesti messuilta ei tarttunut mitään mikä olisi muuttanut suunnitelmaa. Ei sitä ihmeellistä uutta venettä tai uudenlaisia sähkömoottoreita. Mutta oli tietysti korkea aika alkaa tehdä jotain. Pari viikkoa messujen jälkeen laitoin viimein veneen tilaukseen. Paketin hintaa sain hilatua hiukan alas ottamalla siihen 2006 mallisen käyttämättömän Mercury F60 moottorin. Vene piti tilata Ruotsista. Toimituksen muutaman viikon odottelun jälkeen venepaketti asennettiin jokseenkin normaalisti. Abon vinkkien perusteella moottorin asennus tehtiin alumiinikiilojen avulla, jolloin sen voi trimmata negatiiviseen kulmaan.

Trailerin suhteen tein tietoisen päätöksen, että mennään ylikapasiteetilla. Kokonaisuuteen valitsin yksiakselisen Starset 1500 traikun. Ei ainakaan kantavuus lopu kesken.

Heti toimituksen jälkeisenä päivänä piti tietysti lähteä kokeilemaan venettä. Ensimmäisellä reissulla tuuli varsin paljon. Mitään sähkömoottoriin liittyviä asioita ei päässyt vahvistamaan. Mukana kyllä oli pieni 30lbs kone, jolla olisi paremmissa olosuhteissa voinut kokeilla työntövoiman riittävyyttä. Veneessä ei ollut edes vapatelineitä, joten homma keskittyi enemmän heittokalastukseen ja veneeseen totutteluun. Vähän kyllä silmämääräisesti vaikutti siltä, että kone uisi liian korkealla EM-sarjan moottorille. Mittanauha oli tietysti unohtunut kotiin.

Seuraava reissu vesille olikin jo paremmin valmisteltu. Veneeseen oli hommattu vapatelineet ja varustelu oli muutenkin jo pykälän pidemmällä. Oleellisin osa sähkömoottorihankinnan valmistelua oli moottoriin valkoisella sähköteipillä merkattu vedenpinnan minimiraja. Jos teippi jäisi kuiville, niin EM-moottorit eivät ole mahdollisia. Jos teippi jää pinnan alle, niin sitten EM-moottori menee tilaukseen. Kalastuspäivänä veneessä oli kolmen hengen miehistö, muttei mitään muuta ylimääräistä. Sillä kuormalla teippi oli täsmälleen vedenpinnan tasossa. Akkujen painon lisääminen taakse vain painaisi koneen alemmas. Hyvä juttu. Sitten heitettiin miehistö pois kyydistä ja katsottiin miten yksin uistellessa kävisi. Keulamiehen kadotessa tilanne vain parani. Nyt teippi oli koko ajan pinnan alla.

GPS:n kanssa tarkkailin millaista nopeutta Uttern liikkuu tyhjäkäynnillä. Koska päivä ei ollut tyyni, niin ihan selkeää lukua ei saanut. Vaikutti siltä, että tyhjäkäyntinopeus tyynessä on jossain 4,5-5 km/h välillä. Turhan nopeaa etenkin myötätuuleen. Mielenkiintoinen havainto veneen kerkeästä kulkemisesta tyhjäkäynnillä saatiin kun ajoin kaverin veneen perässä kapeaan kanavaan. Edellä meni Master 540, jossa oli Yamahan 100 hp moottori. Molemmilla koneet oli trimmattu matalan veden asentoon ja tyhjäkäynnillä mentiin. Tai hän meni. Minulla oli kovin vaikeaa pidätellä omaa venettäni, etten olisi ajanut perään. Liukkaasti liikkui siis minimiteholla. Sähkärikäyttöä ajatellen hyvä juttu.

Syntyi siis päätös, että Lencon tuplamottorit saivat jäädä. Tovin harkitsin ottaako Minn Kotasta makean vai suolaisen veden malli. Mitä todennäköisimmin makean veden malli olisi minulle ihan riittävä. Jenkeissä suolaisen veden moottorit on tarkoitettu oikeaan meriveteen, eikä Suomenlahden murtovesiin. Makean veden moottorit ovat hiukan halvemmat ja mustana sopivat tietysti paremmin Mercun väritykseen. Minä tietysti valitsin valkoisen merivesimallin.

Pähkäilyn lopputoulksena lähdin surffailemaan ja etsimään kauppaa, josta edullisimmin saisin tilattua Minn Kota RT80EM sähkömoottorin. Kyse on 24V moottorista, jossa on 80lbs työntövoima. Loppujen lopuksi erot hinnoissa eivät olleet montaa kymppiä. Isompi murhe oli, että iso osa jenkkinen verkkokaupoista kieltäytyy kokonaan toimittamasta Minn Kotan tuotteita ulkomaille. Muidenkin osalta rahdin osuus on vaikea päätellä muuten kuin kysymällä ja käymällä aikaavievää sähköpostikeskustelua.

No. Kauppias tuli valittua ja tilauskin tehtiin. Eikös heti seuraavana päivänä tullut sähköpostia, että rahti onkin korkeampi kuin tilauksella on luvattu. Siinä vaiheessa vähän harmitti, mutta tästä aiheutuva viive antoi aikaa uuteen harkintaan.

Olin jostain syystä hirttäytynyt ajatukseen, että työntövoimaa kannattaa ottaa varman päälle. Samalla tietysti olin pakotettu hyväksymään 24V jännitteen. Totta puhuen mietinnän toisena vaihtoehtona oli hetken 36V moottori. Nyt kertasin mielessäni tosiasiat. Tiesin veneeni kevytkulkuiseksi. Tiesin, että Big Busterila uistellaan sujuvasti 44lbs koneella. Tiesin, että 12V moottori helpottaisi sähköasennuksia ja erityisesti uisteluakkujen latausta. Nyt oli riskinoton paikka. Vaihdoin tilaukseeni RT55EM moottorin ja toivoin hartaasti sen tehon riittävän.

Kun tilaus viimein lähti toimitukseen, niin sehän tuli kolmessa päivässä UPS:n kyydillä Vantaalle. Sovin, että noudan sen suoraan heidän terminaalistaan, koska se sattuu sijaitsemaan työpaikkani lähellä. Samalla varmistin, että saan sen viikonlopuksi.

Tarinan seuraavassa osassa päästäänkin jo asennuspuuhiin.

[Börje]

Ja sitten asennuspuuhiin.

Etukäteen toki oli tiedossa, että sähkömoottori on melko iso. Yllätys oli, että se on myös suhteellisen painavana hankala yksin asennettavaksi. Mietiskelin mikä on oikea tapa saada koneen muttereille reiät tehtyä juuri oikeaan paikkaan kavitaatiolevyyn. Siihen pitäisi porata kuusi kymppimillistä reikää tarkasti oikeaan kohtaan, mutta moottorin piteleminen oikeassa asennossa paikallaan reikien merkkaamista varten vaikutti ylivoimaiselta haasteelta. Vähintään kolmas käsi olisi ollut tarpeen. Ensin piirtelin ja leikkelin pahvista mallia, jonka perusteella reikiä olisi voinut ryhtyä tekemään. Eipä siitä kovin hääppöistä syntynyt, enkä oikein uskaltanut ryhtyä mokoman perusteella asennusreikiä poraamaan.
 
Totesin, että lienee paras purkaa varsinainen sähkömoottori irti sen telineestä. Jos asennan ensin vain telineen, niin kannattelun ongelma katoaa. Kiinnitin telineen neljällä pienellä ruuvipuristimella paikoilleen. Nyt porattavien reikien paikat oli helppo merkata.

Sitten olikin se vaikea hetki. Pitäisi uskaltaa porata uuteen perämoottoriin kuusi isoa reikää, vaikkei mitään todisteita ole siitä, että sähkökone tulee vastaamaan odotuksia. Entäs jos teho ei riitä ja tilattu sähkökone pitäisi panna kierrätykseen. Mahtaisiko tehokkaamman moottorin kiinnitysjalustassa olla reiät samoissa kohdissa? Sitten oli vain ryhdyttävä rohkeasti reikiä tekemään. Teline oli helppo laittaa paikalleen ja kiinnittää siihen varsinainen moottori.  Jäljellä oli vain sähköjohdon ujuttaminen ohjauskaapelin kuvetta pitkin takapenkin alle.

Moottorin äly sijaitsee erillisessä boksissa, jonka voi vakiokaapeleilla järkevästi sijoittaa vain veneen takapenkin alle. Boksi on täysin vesitiivis, joten sitä ei ole edes pakko saada kuivaan tilaan. Minusta tuntui hyvälle laittaa se lukittuun tilaan, niin täydellisen moottorin varastaminen on silloin hiukan vaikeampaa. Johtojen jatkaminenkaan ei olisi mikään ongelma, joten voisihan sen yhtä hyvin sijoittaa vaikka ohjauspulpetin sisään.

Älyboksista lähtee virtakaapelit akulle, joita voisi hyvin myös jatkaa jos olisi tarvetta. Ainoa hankalamman näköinen johto on nopeuden säätimelle tuleva piuha.  Siinä tosin on valmiiksi melko pitkä kaapeli, jolla ainakin minä saan nopeussäädön helposti tuotua pulpetille.
Saman päivän aikana tuli käytyä kaupoilla ja asennettua myös kaikuluotain telineineen. En oikein osaa sanoa paljonko pelkkään moottorin asennukseen lopulta meni aikaa. Veikkaisin, että 4-5 tuntia. Ammattimies laittaisi varmaan reilussa tunnissa.

Pakkohan konetta oli käydä vielä testaamassa saman illan aikana. Traileri vain kiinni vetokoukkuun ja kokka kohti lähintä ramppia. Ilta oli lähes tyyni, joten moottorin lähes täydellinen hiljaisuus oli todellinen nautinto korville. Oikeastaan vain veden pyörteilystä potkurissa syntyy jotain ääntä. Tyynessä kelissä sopiva uisteluvauhti löytyi jo 1/3 tehon säädöllä. Verkkojen väistely sujui helposti, koska ohjaus pelasi aivan kuin vakiomoottorilla. Parin tunnin testaus tehtiin vain yhden akun voimin, jossa oli rantaan palatessani vielä 12,6 V jännite. 

Uistelun vaatiman virran määrää eri nopeuksilla en ole vielä päässyt testailemaan. Kerrotaan niistäkin jahka tarkkoja lukuja on käytettävissä.

[Börje]

Tänään tuli haettua postista amppeerimittari. Kunhan sen vielä saa asennettua, niin pääseekin mittailemaan todellista sähkönkulutusta eri nopeuksilla. Ehkä jo viikonloppuna.

Koeajelut ilman kulutusmittauksia ovat jatkuneet. Hiukan mietityttää, olisiko se isompi 24V malli sittenkin ollut oikeampi vaihtoehto. Huippunopeus sähköllä jää nyt hiukan päälle 4 km/h. Käytännössä nopeusalue riittää lähes kaikkiin uistelutarpeisiini, mutta tuulisemmat vastatuuliosuudet joutuu melko varmasti uistelemaan bensalla. Vielä ei ole osunut kohdalle sähkäriä hyydyttävää tuulta, mutta kyllä se sieltä vastaan tulee. Luultavasti 24V moottorilla olisi pitänyt tuplata akkujen määrä, joka olisi nostanut kuluja ainakin kuudella sadalla eurolla. Olkoon näin hyvä.

Nyt on käytössä koko säätöalue uistelunopeuden hienosäätöön. Tein kokeilun, jossa päätin ajaa koko illan niin tarkasti 3,0 km/h kuin mahdollista. Alkuillan tuulisuuden vuoksi käsi kävi aika usein säätönuppilla, mutta aina se haluttu nopeus myös löytyi nopeasti.

Sähkömoottori hidastaa vedenvastuksellaan jonkin verran pääkoneen tyhjäkäyntinopeutta. Nyt se on melko tasan 4.0 km/h. Välille ei jää mitään nopeusaluetta, jossa tarvitsisi turvautua jarrupusseihin tms.

Yksi mielenkiinnon kohteistani oli tietysti se kuinka lisäpaino takana ja ylimääräinen vedenvastus moottorissa vaikuttavat pääkoneella ajeluun. Yksin ajaessa vaikuttaa vähän enemmän. Keulaan kannattaa näköjään löytää vähän lisää painoa. Ei ole vaikea päättää mihin mahdolliset takilakuulat ja varabensa sijoitetaan. Kaksi päällä ajellessa ei sähkömoottorista ollut varsinaista riesaa. Nopeusalueella 14-16 km/h moottori tärisee hiukan. Ilmeisesti tuossa nopeudessa sähkömoottori nousee vedestä ilmaan aiheuttaen resonointia. Tuota vauhtia ei viitsi jäädä jurnuttamaan. 

[Börje]

Viikonloppuna ei sitten päässyt vesille lainkaan. Tekemättömät puutarhatyöt ja veneen sähköasennukset pitivät puuhakkaana, joten ei kai se ihan korvaavamaton vahinko ollut.

Yllättävän paljon työtä oli viritellä Utternin sähköt uuteen uskoon. Oleellisia muutoksia oli yhdistää sähköt kaksiakkujärjestelmäksi. Nyt on käytössä A-piiri, jossa on kaksi 107Ah AGM-akkua ja reservinä B-piiri, jossa on veneen alkuperäinen akku. Normaalisti käytössä on vain A-akut. B-akkua tarvitaan vasta jos Merkku ei jaksa käynnistyä A-akuilla sähköuistelun jälkeen.

Lisäksi laitoin amppeerimittarin sähkönkulutuksen tarkkailuun, kunnollisen sulakerasian pulpetin sähköjä varten ja akkujen kupeelle kunnollisen maadoituskiskon sekä ampperimittarin shuntin. MinnKotan älyboksi sai myös lopullisen sijoituspaikkansa.

Ihan kaikki ei tietenkään ole vieläkään kunnossa. Pulpetille pitäisi tuoda pari virran ulosottoa ja pilssipumpunkin voisi asentaa...

Kuvasta voi päätellä, ettei sähkökoneen säätimen asennuskaan ole ihan lopullinen. Paikka kyllä taitaa olla. Tuosta vauhtia on ollut helppo säätää onpa kuski seisaallaan vai istuuko jakkarallaan. Ainakin minä seisoskelen ja jaloittelen mielelläni veneessä, vaikkei mitään tapahtuisikaan.

[Börje]

Amppeerimittarin asennuksen jälkeen pitti tietysti päästä kokeilemaan minkä verran sitä sähköä akusta lähtee potkurin pyöritykseen.

Tällä kertaa oli tuulta hiukan, joten joku käsitys tuulessa uistelustakin syntyi. Tuulta oli sen verran, että pientä aaltoa saatiin aikaan ja tuuli vähän vinkui siimoissa. Ohjattavuus vastatuuleen ei ole sen huonompi kuin pääkoneellakaan. Virran kulutus halutun noin 3 km/h vauhdilla vastatuuleen kanssa oli jo sen verran isoa (35-40A), että olisin koko päivän reissulla startannut Mercun sähkön säästämiseksi. Voima ei vielä loppunut ja päätin raa'asti painaa sähköllä. Sivutuuliosuudetkin veivät suunnilleen 25-30A. Myötätuulella kuluttaa tietysti tosi vähän amppeereja.

Vertailun vuoksi hakeuduin lähes tyyneen ajamaan teoreettisia kulutuslukemia. Muistamisen helpottamiseksi otin tylsähkön kuvasarjan amppeerimittarista ja gps:stä. Sarja menee.

4A - 1,4 km/h
6A - 1,7 km/h
9A - 2,2 km/h
9A - 2,5 km/h
14A - 2,7km/h
16A - 3,1 km/h
20A - 3,3 km/h
24A - 3,5 km/h
33A - 3,7 km/h
37A - 4,0 km/h
43A - 4,2 km/h
48A - 4,3km/h

Tuosta voi jokainen vetää haluamiaan johtopäätöksiä. Ainakin tuossa 9A kohdalla oli jännä nopeusheitto. Olisiko ollut Gps vähän pihalla.

Vaikka tämän kirjoitussarjan tiimoilta ei ole julkisia kysymyksiä tai kommentteja tullut, niin sähköpostista voin päätellä kiinnostusta aihetta kohtaan olevan. Kirjoittelu ei siis ole ollut aivan turhaa.

12V koneen etuna piti olla latausmahdollisuus pääkoneelta. Sieltä tulee ajossa 10A latausvirta ja tyhjäkäynnillä uistellessa lataus on 5A tuntumassa. Kyllä se aito etu on.

Yksi kysymyksistä oli, kuinka hiljaa tuolla voi ajaa. Käytännössä minun veneellä nopeusalue tyynessä on 1,2 km/h - 4,4 km/h. Taloudellinen nopeusalue loppuu jossain 3,5 km/h ja yli 4 km/h uisteluvauhteja kannattaa ajaa vain pääkoneella. Tai ehkä oikea lähestymissuunta on amppeerien kautta. Päivän reissulla ei kannata ajaa yli 30A kuluttavia pätkiä sähköllä. Bensaosuudet lyhentävät akkujen tyhjenemisaikaa ja vähän lataavatkin. Lyhyemmillä 3-4 tunnin keikoilla kulutuksella ei ole väliä niin kauan kuin sähkömoottori vain jaksaa viedä tarpeeksi kovaa. Vaihto sähköltä bensalle ja päinvastoin ei ole isokaan operaatio, eikä häiritse uistelua millään tavalla.

Jos sitten negatiisivia havaintoja välillä. Tiesin jo ennakolta, että peruutusvaihde on lähinnä vitsi, vaikka siinä on ihan samanlainen säätö- ja tehovara kuin eteenpäin. Tänään tuli kokeiltua satamasssa peruuttamista tuulenvirettä vastaan. Ei oikein onnistunut. Tukevan maapallotärpin sattuessa on käytännössä vetäistävä bensakone tulille tai heitettävä tiukka kurvi etuperin paluusuuntaan. Tätäkin testattiin. Lieneekö ongelma potkurin muodossa vai veden virtauksessa. Mutta on se huono. Siis pakki.

Vähän vaikuttaisi myös siltä, että veneen huippunopeutta on hukkaantunut aika paljon. Seuraavan kerran käyn varmuudella uistelemassa vasta reilun viikon kuluttua viikonloppuna. Silloin pitää tehdä kunnollisia nopeustestejä. Tähän saakka olen ajellut sähkökoneen kanssa järvellä, jossa on nopeusrajoitus. Ajattelin otattaa myös muutamia kuvia plaaniajosta. Silloin on mukana muitakin veneitä, joille kuvaamistehtävän voi antaa.

Kustannuksista on myös kyselty. En ole tehnyt vielä laskelmaa, mutta veikkaisin sähkömoottorin, akkujen ja kaikkien asennusvärkkien kanssa loppusumman nousevan lähelle 2100 euroa, jossa muistinvarasisesti kulut menevät seuraavasti:
- moottori n. 1000 euroa
- akut 520 euiroa
- laturi 320 euroa
- amppeerimittari 110 euroa
- sähkötarvikkeisiin ja akkutelineeseen max. 100 euroa

[Börje]

Lupailin jo aiemmin kommentteja vaikutuksesta plaanivauhteihin. Valitettavasti moni kesäkuun kalaretki osui joko reippaaseen aallokkoon tai nopeusrajoitetulle Tuusulanjärvelle. Keskiviikkoilta tuli viimein oltua liikkeellä kohtuukelissä sopivalla kuormalla.

Kyydissä oli lisäkseni rouva, pikkutyttö ja kaksi koiraa sekä kalakamppeet. Kokonaispaino vastaa hyvin kolmen hengen kalaporukkaa, josta kuormasta minulla on vertailulukuja käytettävissä. Sähkökoneen asennuksen myötä painoa tuli lisää melkein 100kg, joka kokonaisuudessaan sijoittuu veneen peräosaan.

Ennen sähkökoneen asennusta vene kulki suosiolla tuolla henkilökuormalla 29 solmua. Nyt sähkökoneen myötä järkevä huippunopeus on 27 solmua, jolloin kierroksia saavutetaan vasta 5000. Sen jälkeen alkaa tälle veneelle tyypillinen keulan pompottelu, eikä nopeutta viitsi kelata yhtään lisää.

Tämän A56:n saa koneen asennuskiilojen avulla trimmattua negatiiviseen kulmaan. Tällöin vene painuu pitkälle vesilinjalle, joka rauhoittaa keulaa, mutta syö myös huippunopeutta. Aikaisemmin koneessa riitti potkua painaa vauhtia pitkälläkin vesilinjalla. Sähkökone vei osan tuosta negatiivisen trimmikulman hyödystä. Jos koneen trimmaa liian alas, niin sähkökone jarrruttaa vielä lisää. Trimmin kanssa saa olla selvästi entistä tarkempana jos hakee huippuvauhtia. Trimmilevyillä asia varmaan korjautuisi, mutta minulle noilla parilla solmulla ei ole väliä. Trimmilevyt eivät ole nousseet korkealle hankintalistalla.

Uisteluvauhdissa negatiivinen trimmikulma on hyvinkin hyödyllinen juuri tässä veneessä. Kun vermeeet on viritetty uimaan ja avustavat kalamiehet siirtyvät keulaan tarkkailemaan vapoja, niin sähkökone nousee liian pintaan ja potkurin yläosa käy välillä ilmassa. Kun koneen trimmaa negatiiviseksi, niin sähkövispiläkin pysyy hyvin pinnan alla.

Plaaniajoon yksin ajassani haen vielä muutosta veneen painopistettä korjaamalla. Aluksi siirrän ainakin tankin takapenkin alta pulpetin sisälle. Tankille jää edelleen lukittu säilytyspaikka takapenkin alla, mutta yksin ajoa varten siirrän sen edemmäksi. Pitää vetää toinen bensaletku ja laittaa kiinnitysremmi. Helppo nakki, mutta katsotaan riittääkö se. Akkuja en haluaisi lähteä tuomaan keulaa kohti, koska rynkyttämällä ne rikkoutuvat turhan aikaisin.

Tähän mennessä en ole ajanut akkuja kertaakaan niin tyhjäksi, että jännite olisi mennyt alle 12,2V. Megapitkiä uistelupäiviä tosin ei ole ollutkaan. Laturi on sen verran tehokas, että seuraavaan aamuun mennessä akut näyttävät olevan latingissa. Kun laturin laittaa kiinni sähkötöpseliin, niin sinne oikeasti menee se 25A virta, jonka laturi lupaa. Tietenkin latausvirta akkujen täyttyessä rauhoittuu, mutta tavoite täysistä akuista seuraavana aamuna on toistaiseksi toteutunut.

[Börje]

Laitetaanpa muutama lisäkommentti  nyt kun käyttökokemusta on taas tullut lisää.

Nyt on kertaalleen tullut ajetuksi akut lähes tyhjiksi. Rantaan saavuttaessa kaikuluotaimen volttimittari kertoi jännitteen olevan 10,9V. Ihan kokeilun vuoksi käynnistin vielä Mercun. Hyvin lähti käyntiin, joten en vieläkään tiedä kuinka alas jännitteen voi ajaa ennen kuin tarvitaan vara-akkua. Tuossakin vaiheessa akuista tuli ihan normaalisti 25-30A virtaa, mutta jännitteen lasku oli jo suht nopeaa. Lopullinen "romahdus" ei varmaan ollut kaukana.

Sellainen perustuulinen iltapäivä ja tyyntyvä ilta antoivat uistella käytännössä koko ajan sähköllä. Yhteenlaskien sähköuistelua tuli 6,5-7 tuntia. Amppeerimittarista katsoen keskikulutus oli lähes 30A. Luvut kertomalla vaikuttaisi, ettei sähkön olisi edes pitänyt riittää ihan noin pitkään. Pari siirtymäajoa bensalla eivät varmasti ladanneet kuin 5-10Ah, joten kai se todellinen keskikulutus siten oli vähän pienempi.

Se on ollut mielenkiintoista havaita, että myötätuuleenkin uistellessa virran kulutus on käytännössä muutaman amppeerin isompaa kuin tyynellä. Aallokko ilmeisesti vaikuttaa asiaan. Tuo 30A keskikulutus tuli kiskottaessa 8 vapaa, joista neljässä käytin pikkuplaanareita. Noistahan tulee hiukan vetovastusta sähkärin kiskottavaksi. Uistimia tai painouistimia siimoissa roikkui tusinan verran.

Sähköuistelu on muuttanut uistelunpäivän reitinvalintaa. Silloin kun vastatuuli on liian kovaa, niin tulee usein uisteltua bensakoneella mahdollisimman suoraan vastatuuleen ja tultua sitten myötäle zikzakkia. Virrankulutus on yllättävän samansuuruista vielä ihan sivutuuleen kuin suoraan myötäiseenkin. Lieneekö vähän sama vaikutus kuin purjeveneillä, että sivutuuli+köli antavatkin lisävauhtia. Tällä taktiikalla aika kovatuulisenakin päivänä suurin osa ajasta mennään hiljaisuuden vallitessa.

Eilen Lohjanjärven isolla selällä tuli käytettyä taktiikkaa, jossa tultiin ensin reilut pari tuntia myötätuuleen. Sitten pidettiin kunnon tauko uistimet ylhäällä. Lopulta ajettiin plaanissa takaisin ja laskettiin uudelleen "alamäkeä". Viimein tuuli jo tyyntyi yöksi, eikä vaikuttanut enää mitään sähköllä ajamiseen.

[Börje]

Tuli poikettua sellainen iltapäiväuistelu. Taisi olla eka kerta kun pääkonetta ei käytetty edes siirtymiin. Koko retki rampilla operointia lukuunottamatta tuli tehtyä sähköllä. Matalassa vedessä on nimitttäin pakko trimmata sähkökone ilmaan, ettei Mercun alakerta kolhiintuisi.

GPS:n mukaan kolmen ja puolen tunnin uistelurupeama 3,1 km/h keskinopeudella. Keli oli varsin suotuisa, joten väittäisin keskikulutuksen olleen suunnilleen 20A. Tuosta räknäämällä voi epäillä virtaa kuluneen suunnilleen 70Ah. Sen kun muuttaa sähkölaskun yksiköihin latauksessa syntyneen hukan huomioiden, niin 0,9-1,0 kWh sähköä tuli käytettyä. Jokainen voi katsoa omasta sähkölaskustaan kilowattitunnin hinnan. Oliko edullista uistelua? No oli.

Jostain syystä parasta koko hommassa on aina se kun palaa kotiin ja tyrkkää sähköt kiinni veneeseen. Akkuihin alkaa mennä saman tien 26A virta. Aamulla akut ovat taas täynnä ja valmiina uuteen päivään. Tuntuu ihan siltä kuin lähes ilmaista energiaa virtaisi minuunkin... Ihme fiilis. 

[Kalkkis]

Moi,

kyselin Bassprolta lähetysjustannuksia, mutta eivät ilmeisesti saisi toimittaa jenkkejen ulkopuolella:

"Thank you for contacting basspro.com. We appreciate your business. Due to a restriction set by the manufacturer of Minn Kota trolling motors, we are unable to ship Minn Kota trolling motors outside of North America. We apologize for any inconvenience this may have caused. Please contact us again if you require further assistance.
"

Varmaankin ainoastaan maahantuojille sillä Normark vahvisti, että ko koneita tuotu myös Suomeen.

Börje, onko jotain merkitysta onko 2x 107a akkuja vai yksi 215a? Muuta kuin painon sijoittelu...

T: Kalkkis

[Börje]

Juu. Aika monilla verkkokaupoilla tuntuu olevan sopimuksessaan Minn-Kota tuotteiden vientikielto. Itse tilasin Turtle Marinelta.

Lähtökohtaisesti akun kannattaisi mielellään olla iso. Itse valitsin tuon 2*107 Ah siltä varalta, että päätyisin lopulta 24V moottoriin. Silloin ei tarvitse vaihtaa samalla akkuja vaikka moottori menisi kierrätykseen. 24V kytkennässä molempien akkujen pitäisi olla samanlaisia. Kahden ison akun sijoittelu minun veneeseen on vähän haasteellista. Ajatuksena oli myös, että niitä 107 Ah akkuja voisi useamman päivän reissulla olla matkassa neljä. Akkuja sitten vaihdellaan toisten ollessa maissa latauksessa. Kovin paljon yli 30 kg:n akkuja ei siirrä pirukaan. Vielä ei ole tullut hankittua tuplasatsia akkuja. Noille sadoille euroille kun on ollut muuta käyttöä.

[Kalkkis]

Totta muuten, että kyllä yli 30kg liikuttelu veneessä alkaa jo syömään...

T: Kalkkis

[Börje]

Tähän aiheeseen ei olekaan pitkään aikaan tullut kirjoiteltua. Kesä meni varsin mukavasti ja suurin osa uistelutunneista tosiaan vedettiin sähköllä. Yhden kerran tuli akut kannettua vuokramökille lataamista varten. Vene oli sen verran kaukana rannassa, ettei roikan vetäminen tullut kysymykseen. Tämä tietysti kertoo, ettei usean peräkkäisen päivän reissuja juuri tullut tehtyä.

Nyt syksyllä on tullut käytyä kalassa myös oloissa joissa sähkön käyttö on jäänyt vähemmälle. Haukea isoilla vaapuilla uistellessa vetonopeus on sähkömoottorin ylärajoilla. Vähäinenkin vastatuuli on ylivoimainen haaste jos vauhdin haluaa pitää 4 km/h tuntumassa.

Viime viikonloppuna veneessä oli neljä kalamiestä. Jos kuorma jakautuu veneessä tasaisesti, niin vielä voi sähköllä ajella. Kunnon pohjatärpin sattuessa ja kaikkien rynnätessä kerralla veneen perälle, romahtaa nopeus saman tien. Eihän tuo sisäänkelatessa haittaisi, mutta vieheenlasku parin kilometrin tuntinopeudella ei oikein toimi.

Hauen uistelu usean kalamiehen kuormalla aiheuttaa sen, että pääkoneella mennään suurin osa ajasta. Koska tuo hauen uistelu ei ole ihan mielipuuhaa, niin eipä minua paljon haittaa. Jos joku tekee sitä pääharrastuksena, niin sähkökoneen mitoitus pitää tehdä ronskimmin vähän suuremman nopeuden saavuttamiseksi.

 

[Börje]

Taitaa tämä sivuston keskustelu olla jo kokonaan kuollut, mutta jatketaan nyt tarinaa kun kerran on täällä aloitettu.

Kesä sähköuistelua on takana ja homma on vastannut melko hyvin odotuksia. Syksyn tuulien ja haukivaappujen kovamman nopeusvaatimuksen takia bensalla uisteltiin vähän enemmän kuin kesällä. Mercuryn tunnoton kaasuvivusto alkoi nyppiä verrattuna sähkökoneen hyvään nopeudensäätöön. Talvihuollon yhteydessä laitoin lisävarusteeksi SmartCraftin kierroslukumittarin uistelunopeuden säätöön. Nyt voin napilla elektronisesti säätää kierrokset välillä 700-1000 kierrosta kymmenen kierroksen välein. Aika tarkasti siis. Yhden reissun kokemuksen pohjalta pidän ratkaisua hyvänä. Nyt ei tarvitse harmitella tunnotonta kaasuvipua joka kerta kun pitää vaihtaa bensalle.

Mietin ensin laittaako veneeseen vielä yksi lisäakku, jotta voisi suruttomammin vääntää sähkökoneesta täydet tehot irti. Kustannus on suunnilleen sama kuin SmartCraftin asennuksessa. Päädyin lopulta tähän vaihtoehtoon vaikka bensalla uistelua tuli tänä kesänä todella vähän. Takana on 25 uistelupäivää ja bensakoneessa on 45 ajotuntia. Se kertoo, että besakone on ollut käynnissä alle 2 tuntia per kalastuspäivä kaikki siirtymät ja hupiajot mukaanlukien. Jossain vaiheessa mietin, että pitäisikö sähkökoneeseen laittaa tuntilaskuri vertailua varten. Se jäi laittamatta. Väitän kumminkin, että sähkökone on pyörinyt tänä vuonna reilusti yli 100 tuntia. Harvassa on ne kalapäivät, ettei sähkäri olisi pyörinyt vähintään neljää tuntia.