Uistelukausi auki.

[Yuzzi]

No niin, Lempäälän reissulta terveisiä. Oli kyllä huono syönti. Saatiin kolmeen pekkaan 9 haukea. Keskipaino n. 2300g. Kiiskikin tarttui kiinni. Pidetään lyhyenä. Heti vaan kuvat perään.


Ärr!


 


Tässä ne mitkä isän kaveri otti mukaan. Muut vapaaksi.

[imot90]

No ei oo reiluu!!! Mieki haluun! 

[KALAMIES_]

Ihan mukavia haukia
Harmi kun täällä ei pääse uisteleen

[AhvenAna]

Voe peijjooni! Täällä pohjoisessa on vielä järvet ja meret jäässä, ei toivoakaan, että pääsisi vesille saati rantaroiskimaan   

Komeita haukia!

[igors]

ai ai kun tekee pahaa, ja vielä puukkoa kääntää .... " oli kyllä huono syönti...9 haukee"  Loistavaa nyt on kalastuskausi sitten lopullisesti saatu auki.  Toivottavasti saamme hyvinkin pian kuulla lisää tämäntapaisia uutisia. Tässähän joutunee pian jokapäivä laukkaamaan rantaan toivoen että jäät olisivat lähteneet.

[Yuzzi]

Mjoo, isä oli taas uistelemassa kahden kaverinsa kanssa siellä. Menivät aamulla, joten vähän parempi, 13 haukea. Se on sellainen paikka, että hyvän syönnin raja on about 50 hauessa.. 

[allu_]

Millä vaapuilla veditte? Hienoja kaloja.

[Yuzzi]

Millä vaapuilla veditte? Hienoja kaloja.

9cm+ syvännevaapuilla. Shad Rap, joku luultavasti Slammer (SYVÄLLE menevä) yms.

[igors]

Eilen tuli tehtyä neljäs reissu merelle tänä vuonna.  Tähän astisista kolmesta reissuista ei ole jäänyt käteen kuin kokemusta sillä ei pyrstöäkään ole ollut näkyvissä.  Nyt ihan vähän näkyi valoa tunnelin päässä, ilmakin oli niin aurinkoinen kuin kesä olisi.  Vesi oli jälleen hieman selvinnyt edellisistä käynneistä.  Tuuli olisi pitänyt olla alle 6 metriä sekunnissa mutta tuntui kyllä paljon kovenmalta.  Kotiin tullessani katsoin Mäntyluodon sääaseman mittarista niin puuskissa nopeus oli 13.8 metriä sekunnissa.  Kaikenlisäksi tuuli oli koko kotimatkan sivuvastainen joten se tahtoi kastella koko ukon. Kyllä veden täytyy vielä selvetä ennenkuin todella päässee vakavasti kaloja veneeseen lappaamaan. Tuntuu meinaan aika hurjalta kun isohkot aallot nostavat ja laskevat venettä ja sitten huomaatkin että olet isojen kivien joukossa, siis sellaisten jotka eivät ole olleet pinnalla näkyvissä. Siinä sitten kaasun kanssa pyrit niitä siten väistelemään ettei koko vene aallon harjalta putoaisi suoraan kiven päälle.  Voisi tehdä sekä veneelle että moottorille aika häijyä.

Lahden poukama oli jälleen täysin verkkojen motittama.  Vesi siellä oli kyllä niin sameaa että tuskin sieltä vetämällä vielä mitään olisi saanutkaan.  Kyllä kalaa siellä rupeaa jo olemaan koska verkkomiehet nosteli siikaa ja norssejakin näkyi aika paljon verkossa olevan. yritin niiden kanssa keskustella mutta olivat aika "yrmeitä" kai pelkäsivätten että olisin itsekin verkkoja heittämässä. Huvitti kun nosti siian verkosta ja kääntyi selkä päin minua ja yritti ikäänkuin varkaisn saada sen veneeseen. Tai sitten oli alamittainen kuha joten sitä ei parantunut näyttääkään.?? Voi voi....

Ulonpana merella vesi oli oikeastaan aika kirkasta ja odotinkin jo että ensinmäinen taimen antaisi itsestään merkkejä. Uskoakseni kalapaikassa ei ollut mitään vikaa mutta ei vain kaloja näkynyt vaikka koko päivän välillä heittelin ja välillä vedin uistinta. Niin se valo siellä tunnelin päässä oli se seikka että ihan rannassa venevalkamassa pikkukalat hyppelivät ja sitten nämä norssit verkkomiehillä ovat aika varmoja merkkejä siitä että pian rävähtää.
Pitäisikö sittenkin edes kerran kokeilla haukea että muistaisi miltä se tuntuukaan kun kala on siiman päässä. Joo´o tästä se vain voi parantua eikä yhtään huonontua.

[igors]

Tulen juuri mereltä.  Lähdin aamupäivällä ja ilma oli oikein kaunis, tosin lupasivat illemmalle tuulta ja mahdollisesti sadetta.  Taimenia, taimenia, taimenia olin jälleen yritämässä. Kokeilin uutta taktiikkaa vetämällä uistimia ihan matalan reunoja viistäen. Syvyyttä oli juuri ja juuri sen verran että potkuri ei raappinut kiinni. Etupäässä hiekkapohjaa, eli lähes sitä samaa mitä löytyy Yyterin uimarannalta. Kaikkihan luonnollisesti tietää Yyterin?  Ei tullut kuin pari tärppiä ja nekin melkoisen varmuudella oli pohjakosketuksia.  Ajoin vetämällä uistimia lähes tunnin, kunnes tuli aivan makean näköinen matala  kivikko- sorapohjainen poukama.  Siinä joku tärppäsi kiinni kun heittelin siinä. Oli kiinni vain kolmisen sekunttia ja jätti pyörteet jälkeensä lähtiessään.  Kalan laadusta ei tietenkään selvyyttä.

Ajelin siinä lähes tyhjäkäyntiä ja heittelin välillä noin parin tunnin verran, mutta ei ollut ketään kotona tai ei ainakaan ollut kiinnostunut minusta. Tuuli rupesi yltymään ja kaikenlisäksi se oli väärältä suunnalta joten päätin lähteä kotiin.  Matkalla täytyi koittaa vielä yhtä paikkaa mistä syksyllä olin saanut taimenen.  Saaren ihan matalaan rantaan heittäessäni pamahti kala kiinni. Kyllä suoraan sanoen jo odotinkin että tulisi edes särki tai simppu tai ihan mikä vaan kunhan olisi kolmipiikkiä isompi.

Kyllä siinä sydän otti kierroksia kun odotin hyppääkö vai ei. En tiedä miten muilla, mutta minulla on järjestään kaikki meritaimenet pitäneet aikamoista hyppelyä, joten siitä olen voinut päätellä onko kyseessä hauki vai taimen. Ei hypännyt.  Pääsin kuitenkin kokeilemaan uutta haaviani ja sinne sitten uitin kolmekiloisen hauen. Oikeastaan kausihan on alkanut oikein hyvin. Vain noin kolmekymmentäviisi tuntia merellä tuulessa ja kylmässä, bensaa palanut lähes viisikymmentä litraa ja jo yksi hauki ylhäällä.  Niin ja varmaankin paranee vielä niin että toisen kalan saamiseksi voi joutua olemaan vain kolmekymmentä tuntia.   On tämä silti hienoa ja kyllä aina kotiolot voittaa.

[AhvenAna]

Tulen juuri mereltä.  Lähdin aamupäivällä ja ilma oli oikein kaunis, tosin lupasivat illemmalle tuulta ja mahdollisesti sadetta.  Taimenia, taimenia, taimenia olin jälleen yritämässä. Kokeilin uutta taktiikkaa vetämällä uistimia ihan matalan reunoja viistäen. Syvyyttä oli juuri ja juuri sen verran että potkuri ei raappinut kiinni. Etupäässä hiekkapohjaa, eli lähes sitä samaa mitä löytyy Yyterin uimarannalta. Kaikkihan luonnollisesti tietää Yyterin?  Ei tullut kuin pari tärppiä ja nekin melkoisen varmuudella oli pohjakosketuksia.  Ajoin vetämällä uistimia lähes tunnin, kunnes tuli aivan makean näköinen matala  kivikko- sorapohjainen poukama.  Siinä joku tärppäsi kiinni kun heittelin siinä. Oli kiinni vain kolmisen sekunttia ja jätti pyörteet jälkeensä lähtiessään.  Kalan laadusta ei tietenkään selvyyttä.

Ajelin siinä lähes tyhjäkäyntiä ja heittelin välillä noin parin tunnin verran, mutta ei ollut ketään kotona tai ei ainakaan ollut kiinnostunut minusta. Tuuli rupesi yltymään ja kaikenlisäksi se oli väärältä suunnalta joten päätin lähteä kotiin.  Matkalla täytyi koittaa vielä yhtä paikkaa mistä syksyllä olin saanut taimenen.  Saaren ihan matalaan rantaan heittäessäni pamahti kala kiinni. Kyllä suoraan sanoen jo odotinkin että tulisi edes särki tai simppu tai ihan mikä vaan kunhan olisi kolmipiikkiä isompi.

Kyllä siinä sydän otti kierroksia kun odotin hyppääkö vai ei. En tiedä miten muilla, mutta minulla on järjestään kaikki meritaimenet pitäneet aikamoista hyppelyä, joten siitä olen voinut päätellä onko kyseessä hauki vai taimen. Ei hypännyt.  Pääsin kuitenkin kokeilemaan uutta haaviani ja sinne sitten uitin kolmekiloisen hauen. Oikeastaan kausihan on alkanut oikein hyvin. Vain noin kolmekymmentäviisi tuntia merellä tuulessa ja kylmässä, bensaa palanut lähes viisikymmentä litraa ja jo yksi hauki ylhäällä.  Niin ja varmaankin paranee vielä niin että toisen kalan saamiseksi voi joutua olemaan vain kolmekymmentä tuntia.   On tämä silti hienoa ja kyllä aina kotiolot voittaa.

Älä igors luovuta, kyllä se taimen vielä nappaa!  Paremmin sulla on kausi alkanut kuin allekirjoittaneella. Kamat ovat vielä rosmon mukana ja uudet kaupassa. Nauttikaa keleistä vaikka ei saalista tulisikaan!

[igors]

Jees taas on yksi reissu tehtynä. En turhaan siirrä reissuraporttia tänne kun tuli kirjoitettua yhdistelmä mato-ongesta ja uistelusta tuonne "suosittuun" pilkki. infoon.

[igors]

Jees jees jeees!! Mereltä tuli täysin uudesti syntynyt mies. On se tämä ihmisen elämä sitten hienoa vaikka taimenta ei näkynytkään.  Luin tuosta rohkaisevia viestejä, otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin merelle. Nyt olikin suunnitelmissa haukien narraaminen. Sotasuunnitelma oli täysin valmiiksi tehty kalastuspaikkaa myöden. Pyyntivälineeksi poimittiin Salamalta voittona tullut uistin ja aivan varmuuden vuoksi toiseksi J- king:in uistin. salaman uistin oli väriltään hopeinen ja J - Kingin sellainen hopea missä oranssiraita sivulla ja oranssipilkkuja. Värinvalinta tapahtui siten että otin ensinmäisen J-King:in uistimen mikä käteen tuli, olen joskus sanonutkin että värillä ei ole niinkään väliä, uinti on paljon tärkeämpi elementti uistimelle.

Eilen tuli televisiosta, pääuutisissa, uutinen ns. "tornien taistosta" eli nämä lintubongarit kisailivat keskenään mikä paikka näkee ja kuulee eninten eri lintulajeja. Voittajaksi tässä valtakunnallisessa "kisassa" tuli juuri se lintutorni minkä vieressä venevalkamani sijaitsee. Eipä sitten ollut ihmekään että siellä tornissa oli väkeä vaikka kuinka paljon. Toinen lintutorni on tästä noin kilometrin päässä ja kumpikin juuri minun kalapaikkojeni edustalla. Näinollen en viitsinyt mennä sinne peloittelemaan mahdollisia lintuja, joita nämä kiikaroivat, vaan lähdin muualle.

Ajoin sellaista kävelyvauhtia vetäen kahta uistinta. Ajoin noin 2 - 3 metrin syvyydessä ja sitten takaisin matalan reunustaa sekä lopuksi aivan alle metrisessä vedessä. Ei mitään tapahtumaa    Sitten ajoin lahden perälle aivan niin matalaan kuin veneellä pääsi. Sieltä olin syksyllä saanut taimenen ja haukipaikkanakin se on ollut aivan kohtalainen. Ensin ajattelin heittää kymmenen kertaa salaman uistinta ja sitten kymmenen kertaa J-kingiä. Salaman uistin ainakin näkyi ihan mukavasti uivan ja meinasinkin heittää sen oikein pitkälle matalaan. Kyllä uistin lähtikin kuin tykin piipusta, sellaisen napsauksen keralla. Joo useinmat jo arvaavat että siima poikki. Oli päässyt vavan kärjen ympäri kiertymään ja sitä en huomannut kun kiskasin. No sainpa ainakin kerran sitäkin heitettyä. 
Eihän siinä sitten muuta kuin j- king kehiin. Olin molempiin uistimiin laittanut varmuuden vuoksi perukkeen koska haukivaara oli ilmeinen. Varsinaiset haukiuistimet (proffat) olivat vielä paketissa ja sinne saivat jäädäkin, sillä jos siellä nyt kuitenkin sattuisi taimenta olemaan, niin isolla proffalla sitä tuskin saisi pyydettyä. Syksyllä kun olin tuossa paikassa heittelemässä ja ei kala syönyt niin lähdin siitä pidenmälle merelle. Eräs papparainen laski verkkojaan siihen lähistölle. Olin merellä ehkä viitisen tuntia ja tullessani takaisin papparainen jo nostikin verkkojaan pois. Ajoin siihen viereen kysymään kuulumisia. Näytti minulle kun oli sinä aikana saanut viisi, siis viisi taimenta!! Näinollen ei ole yhtään epäselvää etteikö taimen siellä viihtyisi. Mutta toistetaan vieläkin että onko se todella näin vain syksyllä??

Heittokelana minulla oli shimano Sedona 2000 RA, keppinä Shimano Hyperloop 1.8 m 3 - 15 gramman uistimelle tarkoitettu. On ihan passeli yhdistelmä tuolle uistimelle. Uistimen liike tuntui hyvin vavassa. Sitten nappasi, ei tuntunut lainkaan kovinkaan isolta, mutta ei suoraan vetämällä kuitenkaan veneen viereen tullut. Hauki, paino noin 2 kiloa, nuijalla päähän ja kurkku auki. Muutamaa heittoa myöhemmin taas joku oli kiinni. Suurinpiirtein samankokoinen, koukku nätisti leuassa, en nostanut veneeseen vaan pihdeillä koukku irti ja näkemiin kiitos palataan muutaman vuoden päästä uudelleen asiaan. Sitten vielä kolmaskin sama tarina, näkemiin. Tuuli oli ajanut minut pois lahden perältä ja ajattelin että ajan vielä kerran sinne ja annan tuulen tuoda sieltä takaisin ja sitten kotiin.

Ajoinkin sitten sinne matalaan ja heittelin koko ajan vain j- kingiä josko sittenkin......  Sitten tärähti jo huomattavasti järeämmin. Äkkiä taistelujarrua hieman löysenmälle. Olipa aika sitkeä kala, ei meinannut tulla lainkaan näytille. Kaukaa näin että hauki siellä taasen on kiukuttelemassa. Oli syönyt  j- kingin kokonaan, vain peruke näkyi tulevan suusta.  Siinä saikin hetken väsytellä kunnes oli valmis haaviin. 5.3 kiloa näytti puntari. Oli uistin niin syvällä ja vuosi verta että oli pakko ottaa kotiin. Eli ensinmäinen reissu kun jo haukeakin koitin saada ja saaliiksi tuli kaikenkaikkiaan kahdeksan haukea, joista kaksi tuli kotiin fileenä. Olivat kutuhaukia kumpikin. Pienenpi suorastaan valui mätiä mutta isommalla se oli vielä kiinteämpää. Olipahan pitkästä aikaa ihan kiva reissu, tahtoo lisää tämäntapaista.   
   

[VaKa]

Aina on mukava lukea tyytyväisten asiakkaiden kalastustarinoita,onnea igors! Mertsarita saat sitten koukutella syksyllä J-king:eillä .Kärsikö j-king hauen käsittelyssä?

[igors]

Nyt se tuli!! Tulipa tehtyä reissu josta voisi vaikka lastenlapsille joskus kertoa. Niin vaikka jo huomenna kun ne tulee mummilaan. Aamulla sumu oli rannassa juuri niin kamala kuin pelkäsinkin. Sanoisin että näkyvyyttä oli alle 100 metriä ja merellä se lähes sama onko se sata vai kymmenen metriä. Ajattelin kuitenkin ihan siihen rantojen tuntumaan jäädä. Ajelin lähes tyhjäkäynnillä ja kaikki meni hyvin niin kauan kun olin tiheästi viitotulla väylällä. Tämä väylä on joskus ruopattu ja siksi se mutkittelee ja kiertää kiviä joten noita viittoja on tuhkatiheässä. Päästessäni väylän päähän tunnustelin tuulen suuntaa samalla kun kaivoin kassista kompassia. Kylläpä alkoikin reissu hyvin, kompassi oli rikki, osoitin näytti olevan jumissa. Kotona, niin kotona, on toinen mikä täytyykin heti muistaa pakata mukaan.

Ajelin tyhjäkäynnillä ns. korvakuulolla kymmenisen minuuttia ja eteen ilmestyi yllättäen leikkimökin kokoinen kivi.  Tuon kokoisia kiviä lahden perukoilla ei ole kuin kaksi ja suoraan sanoen tämä ei ollut niistä kumpikaan. Kyllä oli oudon näköistä. Moottori vapaalle ja miettimään. Tulin siihen tulokseen että olin tullut ko kiven luokse täysin toisesta suunnasta kuin kuvittelin. Mikäli tämä arvio pitäisi paikkaansa niin toinen iso kivi pitäisi olla parin minuutin ajomatkan päässä tuossa suunnassa. Ajoin jälleen tyhjäkäynnillä ja yritin katsoa näkyisikö kiveä. Löytyi, vaihteeksi juuri sieltä mistä sitä etsinkin. Nyt oli jälleen paikka selvillä. Siinä sitten jälleen miettimään, jäisikö suosiolla siihen heittelemään vai yrittäisikö  lähellä olevan rannan tuntumassa ajella merellepäin ja toivoa että sumu hälvenisi.

Tiesin että mikäli ajaisin aivan rannan tuntumaan, siellä ei olisi kiviä ja mahdollisesti ranta voisi näkyä joten sen mukaan voisi suunnistaa. Niinpä keula kohti rantaa. Sainkin rannan näkyviin ja sitä seuraten lähdin merelle päin. Vettä tässä kohtaa on siten että ihan rannasta ulospäin pääsee saappaitten kanssa kahlaamaan viitisenkymmentä metriä. Koska kiviä ei ole niin ainoa pelko on että ajaa liian matalalle, tosin siinä kyllä näkyy aika selvästi se matalan raja. Eipä siinä "syvän" puolella vettä silti ole kuin puolentoista metrin verran. Vauhtia ei silti uskaltanut nostaa sillä vaikka tiesin suurinpiirtein missä mennään niin näkyvyyttä ei ollut yhtään sen enenpää kuin ennenkään. Ajattelinkin käyttää tämän "matkavauhtini" täysin hyväkseni ja laitoin kaksi vapaa vetoon. Koska ajoin aivan matalan reunoja viistäen niin j - king sopii mieletäni juuri tuon tyyliseen vetoon.

Siinä sitten ajeltiin pikkuhiljaa yrittäen pysyä siinä rannan tuntumassa. Kyllä oli ajelu kuin "juosten kustu", meinaan kun katsoin potkurin virtoja taaksepäin niin kyllä se aika luikertelua oli. Välillä mentiin melkein liian matalalle ja sitten käännyttiin syvempään ja taas takaisin matalaan. Aikaa oli mennyt kolmisen varttia kun eteen ilmestyi korkea merestä nouseva hiekkadyyni. En ole ikinä eläessäni moista nähnyt. Taas yritin pähkäillä missä ihmeessä ollaan kun oli niin oudon näköistä. Olin kuitenkin rannan tuntumassa joten ei mitään hätää. Jos rupeaisi huimaamaan niin eipä olisi tarvinnut muuta kuin kääntyä takaisin rannan tuntumassa. Jatkoin matkaa. Olin runsaan tunnin ajanut, niin ei muuten yhtään kalaa käynyt edes kokeilemassa, kun rupesin odottamaan yhtä saarta joka pitäisi olla aika lähellä rantaa. Päätin että jos sen saaren löydän niin sitten jään siihen heittelemään enkä yhtään pitemmälle enään mene.

Sieltähän se saari tulla tupsahti näkyviin. Sumu oli aivan yhtä sankka kuin aamullakin, vaikka tuulenvire oli alkanut?  Ensin kiersin saaren vetäen uistimia, ei mitään. Sitten aloin kokeilla heittelemällä aivan rantakivikkoon, ei mitään. Kiersin saaren uudelleen vetämällä, ei mitään. Sitten jälleen heittelemään. Silloin se tapahtui..... KALA isoilla kirjaimilla nappasi uistimen.  Näin heti että se oli taimen ja iso taimen. Vaikka yleensä minulla taimenet hyppivät niin peijakkaasti niin tämä ei sitä tehnyt.( Minulla oli jälleen pikkusetti pyytämässä. Shimano Sedona 2000 Hyperloop 1.8 3 - 15 grammaselle tarkoitettu ja uistimena mukaan oli toisena tullut J-King hopeahileinen oranssiraita/ mustaraita.)  Väänsin jälleen taistelujarrun löysenmälle. kalalla tuntui olevan taisteluhaluja vaikka muille jakaa. Painoa arvioidessani ajattelin että kyllä se varmaan lähempänä kolmea kiloa on kun noin sitekästi taistelee. Jos aivan rehellisiä ollaan niin kyllä meinasi polvet tutista. Sydän hakkasi niin mielettömästi ja koko ajan pelkäsin että se pääsee irti.

En onneksi ruvennut sitä väkisin haaviin yrittämään kun muistoissani on yksi karkuutus jossa juuri sen virheen tein että liian vilkasta taimenta haaviin yritin. Rupesi sentään väsymään ja pikkuhiljaa tuli aina vain lähemmäksi ja lähemmäksi. Laitoin haavin veteen ja varmistin että havas oli kunnolla auki. Sitten taimen haaviin. Jees, se on siinä, taimen puristeli ja uistin irtosi. Taimen tosin oli haavissa mutta kyllä oli liki. Oli se iso. Näytti ihan jättiläiseltä. .                                Paino 3.550 kiloa Pituus 64 senttiä. Ympärysmitta 38 senttiä  Voiko näin hienoa tunnetta edes olla. Digitaalikamera oli mukana. Kaivoin sen taskustani kuvien ottamista varten. Ei tapahtunut mitään. Patterit vissiin loppu. voi piip.

Istuin hetken ja sitten soitto vaimolle. Sanoi arvaavansa että isäntä oli saanut kalan kun näki ketä oli soittamassa. Niin enhän minä muuten soittelisi jollei jotain todella tärkeää olisi. Kello oli jotain yhden paikkeilla, sumu oli aivan vähän selvinnyt. Emäntä sanoi että maissa oli ihan hieno aurinkoinen ilma?  Mietein että taimenhan on parvikala joten siellä saattaa olla toinenkin. Päätin jälleen että nyt on vetouistelun vuoro. Jälleen kiertämään saarta. Vedin vain kahdella vavalla. Toinen oli tämä pikkusetti, jota yleensä pidän kädessä. Nyt laitoin sen veneen lattialle penkkiä vasten pystyyn ja laitoin jalkani siihen stoppariksi. Yht.äkkiä koko setti irtosi jalkani alta ja putosi mereen. Moottori sammuksiin ja äkkiä toisella uistimella kalastamaan siimaa. Samantien heitin ankkurin veteen jotta pysyisimme samassa paikassa. Hetken kävi mielessä että josko taimen olisi napannut uistimeen ja siksi koko hoito olisi lähtenyt veneestä. Niin ja mistä sitä sitten hakisi? Toisella uistimella tuli siima ylös ja sitä pitkin vetäen tuli pikkusetti takaisin. Ei ollut kalaa, oli varmaan jäänyt kiveen kiinni ja irronnut itsekseen.

Sumu oli nyt jo selvästi väistymässä joten nenä kohti kotia. Ajoinkin samantien tyttäreni luokse ja hän sai otetuksi kuvia kalasta. Huomenna lupasi tytär tulla ja laittaa kuvan "malliksi" vetouistelu info:n galleriaan. Niin, jos sumua ei olisi ollut, olisin ajanut aivan toiselle paikalle. Kylläpä kävi oikein hyvä tuuri. Tulihan se sieltä ennenkuin kymmenes reissu tuli täyteen