Uistelukausi auki.

[igors]

Tätä se minun uneni tiesi.... Näinhän moni juttu alkaa kun kaikki ei menekkään ihan suunnitelmien mukaisesti. Enpä taida kovinkaan väärässä olla jos sanon että olen taimenen perässä juossut varmaan enenmän kuin kymmenen muuta kalastajaa. Nytkin oli jälleen pakko suunnistaa sumujen saarelle.  Jos tämäntapaista menoa tulee olemaan niin pian varmaan osaisin sinne vaikka silmät kiinni, kun jatkuvasti sinne suunnistan. Ja vain yhden taimenen tähden.  Kaavoihinsa kangistunut papparainen kierteli jälleen saarta vetäen uistimia, välillä heittelemällä ja taas vetämällä saaden saaliikseen oikein raikasta ja terveellistä meri-ilmaa, ei muuta. Oli sentään kysynyt vinkkejä ja sen ansiosta kävi uittamassa hieman kauenpanakin saaresta. Sieltä löytyikin ihan mahtavan tuntuisia paikkoja, yllättäviä kivikkoja joita ei kauenpaa olisi edes huomannut. No syksyllä sitten sinne uudelleen, pakko siellä silloin on taimenia olla. Nyt oli saaren edusta tyhjä kaloista, tai ei kalat ainakaan suostuneet läheisempään kanssakäymiseen.

Pois sieltä oli lähdettävä. Toiseen saareen kuten edelliselläkin reissulla, tuloskin oli sama, ei mitään. Seuraava saari, ei mitään, seuraava, ei mitään.  Vihdoin "omalle karille" Vetämällä ei mitään. Lähes unenomaisesti, rutiininomaisesti, heitellessä se tempaisi! Sydän meinasi pysähtyä, täältä ei pitäisi tulla haukia sen on pakko olla taimen. Kelasin viitisen sekunttia ja jokin aavistus kävi mielessäni siitä että kaikki ei ole nyt kunnossa. Kela löi tyhjää mutta vapa ei tärissyt. Lopetin kelaamisen ja vedin pelkästään vavalla. Ei potkinut, ei ole kala. No niin, viimekerralla kun oli jarru liian piukalla lähti koko kalastussetti mereen kun jäi uistin kiveen kiinni. Nyt olinkin vahingosta viisastuneena löysännyt  jarrua joten se olikin nyt sitten niin löysällä että kun oli uistin jäänyt kiveen kiinni se antoikin kelalta siimaa. No ainakin herätti taas hetkeksi.

Kalakaveri soitteli ja kysyi kuulumisia. Ei ole mitään kerrottavaa, kuinka itsellä?  Oli käynyt "sumpussa" oli ollut hiljaista sielläkin. Soitellaan jos jotakin uutta ilmenee. Vai oli "sumppu" tyhjä.  Mietein asiaa.... niin sehän heittelee jerkkejä, ei se niillä mitään kalaa saa, toista se on kun minä menen ja nappaan proffan uimaan, kyllä silloin lyyli kirjoittaa aivan eri sävelmää.  Mutta nyt on tästäkin paikasta taas lähdettävä eteenpäin. Voi helvetti jos minä nyt aivan suoraan sanon, pakko mennä vielä sumujen saaren kautta. Ainoa paikka missä tänä vuonna on edes haissut taimenelle. Sinne.

Paria tuntia vanhenpana, mutta ei yhtään viisaanpana poistuin sumujen saarelta tyhjin käsin. Siis kuvannollisesti, oli virvelit vielä mukana Suunnistin sumppuun. Ajattelin ottaa pari haukea ja savustaa ne. Uistimena oli koko ajan, kuinkas muutenkaan, J-king. En laittanut proffaa vieläkään, jos vaikka kuitenkin se taimen...... Viisikymmentä heittoa myöhemmin rupesi pikkaisen epäilyttämään josko tuo soittelija olikin oikeassa ja kalat olisivat muualla. Vielä toiset viisikymmentä heittoa ja silloin nappasi parikiloinen hauki. Tervetuloa kyllä on tätä odotettukin. Vielä kun toisen saisi niin olisi sopiva annos savustuspönttöön, eikä tarvitsisi fileiksi laittaa.  Ei tullut toista. Tulipa mieleen kirjoitus jossa joku kalastuspalstalla ilmoitti että vain hakee sen verran ja senkokoisia kuin tahtoo, kukahan se mahtoi olla?  Filerointiin siitä sitten jouduttiin kun ei toista löytynyt.

Tämä oli edellinen reissu, tänään uusin eväin matkaan. Aurinko paistoi aamulla oikein kauniisti ja kun olin pakolliset toimet aamulla saanut suoritetuksi niin merelle, merelle, äkkiä merelle. Eipä alkanut tämä reissu hyvin. Veneen takana oleva ankkuri ei noussut ylös, ei millään. Ei ymmärrä. Vedin joka suunnasta ja ainoastaan neliön kokoiselta alueelta nousi kuplia pintaan. Naru nousi kymmenisen senttiä ja sitten ei milliäkään. Ajoin moottorilla toiseen suuntaan, ei vaikutusta, toiseen suuntaan ei vaikutusta. No on se nyt sitten kumma. Köysi autoon kiinni ja vetoa. Köysi tuli, ankkuri ei, köysi poikki.  No päästiinpä vihdoin matkaan. Kyllä, sinne ajattelin ajaa. Oli tuuli kuitenkin hieman jo yltynyt ja aivan väärästä suunnasta. Siispä lähdettiinkin haukia pyydystämään sumpusta. Olin jo vähän varautunutkin siihen että reissu menisi haukien pyydystämiseksi ja olinkin ottanut mukaan Salamalta saamani uistimen. Niitähän oli silloin tullut kaksi, mutta toinen oli jo poistunut siiman katkettua.

Kokeilin jälleen ensiksi vetämällä mutta laihoin tuloksin. Sitten sumpun tuulen puoleiseen päähän ja annoin tuulen tuoda veneen takaisin siten että pääsin heittelemään koko matkan. Ensinmäinen ajo antoi yhden hauen paino noin puolitoista kiloa. Ajoin uudelleen ylös tuuleen. Yksi vauvahauki kävi näyttämässä itseään, oli koukku niin hyvin leuassa kiinni että pääsi takaisin. Toinen vauraampi tuli aivan uistimessa kiinni mutta ei syönyt. Pari kävi tärppäämässä, ei kiinni. Ajoin vielä kerran ylös. Nyt nappasikin jo huomattavasti reilummin. Ei meinannutkaan tulla lainkaan niin helposti. Näin jo kaukaa että hauki oli pistänyt koko salaman uistimen kiduksiinsa. Ainoastaan peruke näkyi suusta. Haavi alle ja hauki haaviin.

Otin perukkeesta kiinni ettei hauki sotkisi koko haavia yhteen myttyyn. Silloin perukkeen lukko aukesi, hauki oli kuitenkin onnellisesti haavissa. Olin jo aikaa sitten sopinut itseni kanssa että en käytä sellaisia perukkeita missä on se hakaneulan tyyppinen lukitus. Olen niin monta uistinta tuontapaisen perukkeen takia menettänyt että olen ne julistanut käyttökieltoon. Nyt kuitenkin kun ostin  motonetistä uuden kalapakin niin siinä mukana tuli kaikkea tilpehööriä ja myös nämä perukkeet. Kun ei mukana nyt sitten ollutkaan muita niin nämä pääsivät käyttöön. Ensi reissulla ovat kyllä toiset perukkeet. Hauki painoi 4.4 kg. Ajattelin että en ota enenpää ( en tiedä edes olisinko saanutkaan) vaan lähdin kotiin.

Rannassa purin vehkeet ja otin kelluntapuvun taskusta lompakon ja kännykän ja laitoin ne auton katolle odottamaan. Kelluntapuvun laitoin auton takalaatikkoon kuten uistinpakinkin ja haavin. Sinne meni myös hauetkin. Oli rannassa yksi papparainen ja juttelinkin hänen kanssaan kalantulosta. Ei ollut verkoilla saanut paljoakaan tänävuonna. Oli ostanut uuden perämoottorin ja nyt asensi siihen perälautaan ohutta rautalevyä? ettei varkaat pääsisi sahaamaan perälautaa jossa uusi moottori oli. Oli ostanut 75 euroa maksavan lukitussysteemin moottorille. Kyllä pitäisi pysyä moottori paikoillaan. Lähdinkin ajamaan kotiin. Pikkutietä oli noin kilometrin verran ja pääsin kääntymään asfalttitielle. Painoin kaasua ja yht´äkkiä kuului ihmeellinen ääni. Katsoin taustapeiliä ja jotakin putosi autosta. Kokeilin rintataskua missä piti olla lompakko. Se oli tyhjä samoin toinen rintatasku. Jarrua ja auto tien viereen.  Kävelin taaksepäin ja siinä oli nokialainen viitenä kappaleena, akkukin oli lentänyt irti. Kävelin tienvierustaa lisää ja siinähän oli minun lompakkonikin. Vaikka rahaa ei paljoa ollutkaan niin hirveä homma olisi ollut hankkia  ajokortti,kela kortti niin ja visa. Yleensäkin ei rahallinen menetys ole useinkaan tämäntapaisissa asioissa se suurin menetys. Suurin on juuri nämä asiapaperit joiden hankkiminen uudelleen on työlästä.

Ajoin suoraan kaupunkiin. Markantalossa on töissä mies joka oli aikoinaan minulla töissä. Hän katsoi kännykkääni ja sai sen toimimaan. En olisi uskonut, kyllä Nokialainen aika koviakin tärskyjä nähtävästi kestää.  Kotona sitten hauet savustukseen ja osa on jo syötynäkin osasta emäntä teki tahnaa.

[igors]

Joku voisi jo kuvitella että "eläkeläisillä" ei ole muuta tekemistä kuin laukata merellä kalassa. Nyt täytyy huomata että tuskin kukaan muu "eläkeläinen" näin paljon siellä aikaansa viettää. Tämän esipuheen jälkeen voinkin kirjoittaa että tulipa eilen käytyä merellä kalassa.  Sumujen saarelle täytyi vielä yksi reissu tehdä ennenkuin se voidaan "laittaa jäähylle".  Tuskin koskaan on reissu mennyt näin huonosti. Vakiintuneen käytännön mukaisesti kiertelin saarta. Neljän tunnin tyhjän heittelyn ja vetouistelun jälkeen kaikki oli selvää. Tänne ei tarvi enään ennen syksyä tulla.

Silloin se nappasi. Näin heti että se on taimen ja jälleen ihan hyvän kokoinen. Silloin se irtosi, kävi pinnassa ja vain pyörteet jäi jäljelle. Nyt täytyy sanoa että olisin ollut paljon mukavampaa jos tätä hetken tärppiä ei olisi ollutkaan. Heittelin vielä tunnin tai kaksi ja lähdin kotiin. On se niin väärin että ko taimen kävi näyttäytymässä.  Nyt minun on jälleen "pakko" ajaa sinne kauas ainakin pari kertaa. Ongelma on juuri siinä että ko paikka on kaukana kaikista muista kalastuspaikoistani ja näinollen joudun käyttämään huomattavasti aikaa vain poiketakseni siellä. Kyllä siellä aikaa ja rahaa(Bensaa ym) palaa.  Jos sensijaan kävelisi lähibubiin niin voisi päästä halvemmalla.vitsi vitsi vaikkakin voisi olla tottakin. Yksi taimen = riittäisikö sata litraa bensaa, aikaa käytetty lähes kahden työviikon verran. Kyllä toiset kalamiehet ovat todella hulluja.  

 

[psychocowboy]

Silloin se nappasi. Näin heti että se on taimen ja jälleen ihan hyvän kokoinen. Silloin se irtosi, kävi pinnassa ja vain pyörteet jäi jäljelle. Nyt täytyy sanoa että olisin ollut paljon mukavampaa jos tätä hetken tärppiä ei olisi ollutkaan. Heittelin vielä tunnin tai kaksi ja lähdin kotiin. On se niin väärin että ko taimen kävi näyttäytymässä.

Nythän voit käydä kertomassa mielipiteesi karkuutus/nollapäivät kyselyssä:
http://www.heittokalastus.info/forum/index.php/topic,2444.0.html

  Nyt minun on jälleen "pakko" ajaa sinne kauas ainakin pari kertaa. Ongelma on juuri siinä että ko paikka on kaukana kaikista muista kalastuspaikoistani ja näinollen joudun käyttämään huomattavasti aikaa vain poiketakseni siellä. Kyllä siellä aikaa ja rahaa(Bensaa ym) palaa.  Jos sensijaan kävelisi lähibubiin niin voisi päästä halvemmalla.vitsi vitsi vaikkakin voisi olla tottakin. Yksi taimen = riittäisikö sata litraa bensaa, aikaa käytetty lähes kahden työviikon verran. Kyllä toiset kalamiehet ovat todella hulluja.  

Tuo on muuten jännä reaktio ihmisen mielessä. Siellä mestoilla saattaa olla se yksi hupsu kala jäänteenä isoista parvista, kerran se hieman näykkäsee ihmispolon uistinta ja ajaa tuon immeisen hulluuden partaalle. Se sama ihmispolo käy piiskaamassa tuota paikkaa vielä juhannukseen asti, vaikka tuo näykkijä on lähtenyt tiehensä läksynsä oppineena .
Tässä ihan kokemuksesta puhun, en niinkään Igorsiin viitaten

[igors]

Lainaus itseltä....  "Tulinpa juuri sopivasti takaisin mereltä. Hyvä Suomi.  Sinne "sumujen saareen" taimenjahtiin tietenkin piti lähteä. On se joskus vähän hankaluuksiakin aiheuttava asia tuo kalansaanti. Olen usein ollut pitkällä merellä, kaukana omista normaaleista kalapaikoistani. Siellä kun päivän heittelet tyhjää niin sitten hieman jo pelkääkin että saisi kalan. Ongelman aiheuttaa se seikka että sinne kalansaantipaikalle on melkein pakko mennä uudelleen ja silloin joutuu jättämään omat, lähempänä olevat paikat käymättä. Kun kerran on yhdenkin kalan sieltä saanut niin onhan sinne sitten pakko mennä uudelleen ja ei ole lainkaan varmaa etteikö se saatu kala olisi ollutkin vain sattuman satoa. Yleensä pari kolme reissua kun tekee pitkälle, eikä kalaa saa, niin sitten sen paikan voisi jo laittaa jäähylle.".......    Huom!!    " Siellä kun päivän heittelet tyhjää niin sitten hieman jo pelkääkin että saisi kalan."   Jos nyt aivan rehellisiä ollaan niin minun on pakko vielä mennä tuonne. Muuten juhannukseen asti?......  Elämäni ensinmäisen taimenen sain yhtä kaukaa kuin tuokin saari ja juuri ennen juhannusta. Olenkohan jo liikaakin tänne kirjoitellut kun psychocowboy pystyy juuri minunkin ajatukseni lukemaan

[AhvenAna]

Mielenkiintoinen "ilmiö". Itsekkin olen pöyrinyt samoilla ottipaikoilla varmasti kohta kaksi kesää...Miksi sitä pitää aina jäädä niille samoille paikoille kuppaamaan? Pitää joskus ottaa ja lähteä ihan jonnekkin muualle kokeilemaan Ahdin anteja. Itse puhun nyt kuhan jallittamisesta, kun tuota merikalastamista ei ole tullut kokeiltua vielä...

[igors]

Kävin jälleen viimeisen kerran sumujen saarella. Ei jäänyt mitään kertomista, ai niin, moottori meinasi sammua puolessavälissä. Onneksi sain tulpat puhdistettua, toinen aivan likainen. Loppu.

[MikeTonic]

Tässä raporttia viikonlopulta.

Kohteena järvi Kanta-Hämeessä. Järvi on humuspitoinen (näkyvyys noin 2m). Järvi on kaksijakoinen, joista toinen puoli on erittäin syvä (suurimmaksi osaksi yli 25m) ja toinen puoli erittäin matala (suurimmaksi osaksi alle 3m).

Lauaantaina vain pari tuntia vetoa. Uistimina oli muistaakseni Jesseä, Tail Danceria, Perzaa ja KuhaVikkiä. Vedin kahdella vavalla eli olin matkassa soutuveneellä, koska keli oli mitä mahtavin eikä ollut pakko saada saalista. Vetoreissun aluksi vedin tuttua pakan reunaa, jossa toisella puolella alle 3m vettä ja toisella puolella 15-20m vettä. Tuolta paikalta on tullut tänä vuonna jo useita haukia (ja viime vuonna useita kuhia) ja tälläkään kertaa ei tarvinut pitkään vetää, kun vapa niiasi toista kiloisen puikkarin voimin (9cm Tail Dancer P). Nostin sen kyytiin ja jatkoin matkaani eteenpäin. Paria kymmentä minuuttia myöhemmin tuli edellistä pienempi hauki samaan vaappuun, jonka päästin jatkamaan kasvua. Päätin palata takaisin mökille, kun oli tarkoitus savustaa verkosta saatuja kuhia, jotta tuo kyytiin tullut haukikin pääsisi vielä pönttöön mukaan. Paluumatkan tulin pakan toista puolta ja silläkin matkalla vapa taipui pari kertaa, mutta pääsivät samaa vauhtia takaisin irti.

Tänään sunnuntaina keli oli vieläkin parempi. Reitti oli lähes tulkoon sama ja uistimetkin osittain samoja. Tail Dancer, Tuho, Räppäri ja Pertza. Tuho ja Räppäri pääsivät neitsytmatkalleen. Niiden uinti yllätti minut positiivisesti, kun tsekkasin uintia. Molemmissa uinti sirisevää ja hakua etenkin Tuhossa aivan mahtavasti. Uistelin toisessa vavassa tuplalla ja toisessa sinkulla, kuten edellisenäkin päivänä. Menomatkalla pakan reunaa pitkin vapa niiasi kaksi kertaa ja toinen tuntui aivan kuhalta ennen karkuun pääsyä. Olisi ollut ensimmäinen kuha tänä vuonna, jos olisi tullut kyytiin. Paluumatkalla karkuutin yhden kilon painoisen hauen Räppäristä aivan veneen viereltä. Reissun lopuksi menin vielä kerran pakan reunan päältä, josta eilen nappasi molemmat hauet peräkanaa. Nytkään ei tarvinut kauaa mennä, kun Tail Danceria taas vietiin. Tuloksena noin kilon painoinen hauki, jonka aluksi ajattelin päästää kasvamaan, mutta sitten päätin kuitenkin ottaa mukaan. Heti perään kävi Tuhoon kiinni hauki. Siinä olikin mielenkiintoinen tilanne, kun vetosiimaaan oli tullut sykkyrä, eikä sitä voinut kelata kelalla, joten vedin käsillä siiman veneen pohjalle ja hauki kyytiin. Hauki oli viikonlopun isoin (alle 2kg), mutta tuli sekin otettua, kun oli kurkkuunsa saakka uistimen syönyt. Siinä vaiheessa otin toisenkin vavan uistimet ylös, kun ei ollut enempään tarvetta.

Viikonlopun parasta antia kuitenkin olivat kauniin sään lisäksi luonnon ihmeet. Kuulin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Käen kukuntaa. Näin kaksi hanhea tuolla järvellä uiskentelemassa. Viime vuonna hanhia näkyi muutamaan otteeseen ja viime vuoden hanhet olivat ensimmäisiä mitä tuolla järvellä olen ikinä nähnyt. Tästä syystä tämä hanhipariskunta, jonka tänään näin oli minulle mieliuisa yllätys. Myös joutsenia näin ja kuulin viikonlopun aikana. Joutsenia on alkanut viimeisen viiden vuoden aikana yhä useammin näkymään. Onpa kerran joutsenet myös pesineet kyseisellä järvellä. Mökin kuusissa pesii ties kuinka monennetta kesää peräkkäin varpushaukka ja senkin eloa oli mukava tarkkailla.

[MikeTonic]

Viikonloppu 8.6-10.6. järvellä Kanta-Hämeessä

Perjantaina 8.6. karkasin töistä tuntia normaalia aiemmin, kun säätila alkoi polttelemaan viikonlopun viettoon. Levottoman olon vuoksi töiden tekemisestä ei olisi tullut mitään ja turhaa sitä töissä sellaisessa kunnossa tällöin on olla. Nokka kodin kautta mökkiä kohden ja perille päästyämme laitettiin sauna lämpiämään ja 5kpl verkkoja veteen. Emme olleet varanneet lihapuolta, koska luotimme kalan tuloon.

Launtaina 9.6. aamulla käynti verkoilla, joista ei tullut mitään. Kuhat taisivat olla kutupuuhissa ja siirtymäreittien ääreltä niitä ei enää saavuttanut verkoilla. Kun verkoista ei tullut mitään, alkoi hiipiä ajatus salaattipainotteisesta lounaasta, joka ei raavaita miehiä kovinkaan paljoa houkutellut (olin siis isäni kanssa mökillä). Lähdin syystä "soutelemaan" heti aamupalan jälkeen ja lupasin palata puolen päivän aikaan. Olihan keli muutenkin ihanteellinen eli pientä tuulenvirettä länsi-luode akselilta ja pilvistä ei tietoakaan. Tuollaisella kelillä mieli lepää ja arki unohtuu. Päätin vetää vain kahdella vavalla, koska tarkoituksenani oli kokeilla uusia testiin saapuneita kuhavaappuja ja erityisesti tarkkailla niiden uintia yms. Toinen 11cm testivaapuista oli syvännevaappu ja sen laitoin veturiksi. Perään sitten toisen "pinnemmassa" uivan 11cm testivaapun. Molempien vaappujen hakkaava uinti ja kylkien vilautteli miellytti silmääni ja laitoin ne mielelläni uimaan. Syvänne vaapun veturiominaisuuksia epäilin eli epäilin sen uivan pinnemmassa kuin mitä se sitten todellisuudessa ui (ehkä noin 3,5-4m). Toiseen vapaan laitoin Rapalan J-13 vaapun ahven väreissä. Paita pois päältä, paljasta 106kg painavaa ihmisruhoa esille ja soutaen matkaan. Lähdin perinteiseksi muodostunutta reittiäni, jossa mennään ensin saaren laitaa, josta upotaan nopeasti 15m syvyyteen eli pakan reunaa pitkin noin 500m verran. Sitten syvän yli pakan toiselle reunalle ja siitä sitten 3-4km matka syvänteen toiseen päähän. Pakan päällä vettä 2-4m ja syvällä puolella 10-23m. Soudin pakan reunaa toiseen päähän ja kerran matkan varrella J-13 vapa vääntyi mutta pääsi samaa vauhtia irti. Tutusta reitistä huolimatta pari kertaa tuplavavan kuhavaaput ruopivat pohjaa ja jouduin nostamaan ne välillä roskanpoistoa varten. Käännyin takaisin paluumatkaa varten. Kun pääsin 2/3 paluumatkasta takaisinpäin päädyin "haukialueelle". Haukialueesta muistuttaakseen J-13 vapa niiasi mukavasti. Koska niiaus ei ollut vaativa, päätin jättää tuplavavan veteen ja aloin ottamaan kalaa ylöspäin. Kun kala tuli ensimmäisen kerran näkyviiin kala olikin huomattavasti lupaavampi kuin miltä se tuntui. Ajattelin aluksi sen olevan noin parin kilon luokkaa, mutta pinnassa se näytti puolta isommalta. Pohdin, että ottaisin tuplavavan ylös ennen sen sotkeutumista, mutta päätin sen kuitenkin jättää. Kala tuli suht' leppoisasti veneen lähelle ja huomasin sen olevan vain yhdestä koukusta kiinni. Tästä syystä nopeasti haavii käteen ja ajattelin ensimmäisellä yrityksellä kopata hauen kyytiin. Hauki olikin toista mieltä ja väisti haavia, mutta uistin jäi haaviin kiinni (hauki ulkopuolella haavin). Tämä on tietenkin kalastajan painajainen, kun kala on haavin ulkopuolella yhdellä koukulla kiinni ja uistin haavissa kiinni. Eihän siinä sitten ollut muuta tehtävissä kuin yrittää ottaa kalaa niskasta kiinni ja kammeta veneeseen. Pari kertaa hamusin tyhjää ja kolmannella kerralla kiduskannesta kiinni ja kala veneeseen. Kala pääsikin samassa rytinässä irti uistimesta. Soutuveneestä ei löytynyt pappia ja melakin on vaihtunut puumelasta alumiini/muovimelaksi. Noh, onneksi airo on puuta ja airolla kalautin hengen pois kalalta. Kala näytti olevan paksussa kunnossa ja ajattelin sen nauttineen viimeiseksi ateriakseen aika tuhdin annoksen kalaa. Mittaa hauella oli 75cm, joten silmäpuntarin mukaan noin 3,5kg. Uistimet uudelleen vetoon ja vedin vielä hetken aikaa tyhjää. Kun lounasaika alkoi lähentyä, ajattelin kalan kanssa mennä pelastamaan salaattipitoisen aterian uhkaa rannan puolelle. Rannalla kala punnittiin ja puntariin painoa kertyi noin 4kg. Muutama kuva muistoksi ja perkaamaan. Perkaamisen yllätysmomenttina olikin se, että mammalla oli vielä mädit vatsassa! Olen pari kertaa aiemminkin tuollaiseen haukeen törmännyt huomattavasti kutuajan jälkeen ja aina se on yllättänyt. Tämä myös selittti, minkä vuoksi kala ei juuri pannut vastaan veneeseen tulemista, koska oli todennäköisesti heikossa fyysisessä kunnossa. Mieltä kala lämmitti sen vuoksi, etten ole pariin vuoteen tuon kokoista kalaa uistimella saanut. Tuota järveä ei nimittäin haukipitoisena järvenä pidetä ja toisekseen olen viime vuosina suurimmaksi osaksi keskittynyt kuhan vetouisteluun. Haukifileestä tuli maittava ateria, kun päälle laittoi kalamaustetta, valkosipulijauhetta, ruohosipulia ja kunnon purskaukset ketsuppia. Kylkeen porkkanaa ja sipulia. File tunniksi folion sisään uuniin ja salaatin+uusien perunoiden kera ääntä kohden.

Lauantai-iltapäivä meni muiden askareiden parissa enkä ehtinyt enempää kalaan. Illalla käytiin verkot kokemassa, kun veden lämpötila on jo korkea ja toisaalta verkot menevät paskaiseen kuntoon jo muutaman tunnin liottamisen johdosta. Viime joulukuun vesisateet ja korkea vedenpinta on saanut ravinteet vedessä kiertämään ja vesi on oikasti karmeassa kunnossa tällä hetkellä. Verkoista löytyi noin 900g kuhakoiras ja siitä suunniteltiin sunnuntaille ateriaa. Lauantain yksi anti oli myös selän palaminen. On se vaan kumma, kun järvellä kärähtää niin nopeasti ja ikinä ei siitä ota opikseen...

Sunnuntai 10.6. alkoi samalla tapaa kuin lauantaikin. Verkot olivat tyhjää/paskaa täynnä, mutta onneksi kellarissa oli toinen haukifile ja tuo kuha, joten ei ollut paineita kalan tulon suhteen. Lähdin jälleen "soutelemaan", kun sää oli tälläkin kertaa enemmän kuin mahtava, mutta matkaan lähdin paita visusti päälläni. Reitti oli sama, mutta uistimet eri. Laitoin tuplavapaan DT-9cm veturiksi ja perään yhden testiuistimen. Toiseen vapaan laitoin testiuistimen. Soudin todellakin vastaavaa reittiä kuin edellisenä päivänä. Tuuli oli täll kertaa idästä, joten jouduin menomatkan soutamaan vastatuuleen. Tälläkin kertaa vapa vääntyi kerran menomatkan varrella (eri paikalta kuin edellisenä päivänä), mutta pienen taivuttelun jälkeen kala pääsi karkuun. Kala ei ollut kovinkaan iso ja vaikutti tappelusta päätellen luupäältä. Käännyin takaisinpäin ja oli mukava lasketella myötätuuleen. Soutaa ei paljoakaan tarvinnut, kunhan ohjaili hieman. Taas palasin "haukialueelle" ja tälläkertaa tuplavapa vääntyi vaativammalle mutkalle kuin edellisenä päivänä. Ajattelin aluksi pohjatärppiä, mutta ei se sitä ollut. Koska vavan vääntyminen oli vaativa, päätin kelata toisen vavan nopeasti ylös. Toisen vavan uistin oli vääntäytynyt toisen vavan siimaan kiinni ja sitä selvittelin hetken aikaa, jotta sain uistimen irti. Sen jälkeen airot ylös veneeseen ja kalan väsytykseen. Epäilin jälleen pohjatärppiä, kun vene alkoi kulkemaan vastatuuleen. Noh, eihän tällä syvyydellä voi olla pohjatärpistä kyse ja samassa vavasta tunsi potkaisun. Jarrua hieman säätelin kireämmän ja löysemmän välillä kunnes kalakin nousi pintaan mulaamaan. Hauki näytti 2-3kg suuremmalta kuin edellispäivän kala. Pikkuhiljaa ja pienen taivuttelun jälkeen sain hauen veneen lähelle ja huomasin kalan tarttuneen veturina olevaan DT-9 vaappuun. Pulssia kuitenkin nostatti enemmän se, että kala oli jälleen vain yhdestä koukusta kiinni. Tällä kertaa haaviminen onnistui paremmin ja kala veneeseen. Airolla taas kalaa päähän ja kalaa mittaamaan. Olin hieman pettynyt, kun hauki olikin vain 90cm mittainen, koska kuvittelin silmämääräisesti haukea kutosen kalaksi. 90cm mittta indikoi, että kala on vitosen jommalla kummalla puolella. Noh, saahan siihen varmuuden sitten kun rantaan palaan. Jatkoin vetouistelua vielä sen verran, että kävin yhden kiekan tuota tuttua pakan reunaa, joten kaikkiaan matkaa tuli mittariin 12-15km. Matkaan tuli yksi luupää lisää, mutta se näytti sen verran lapselliselta, että päästin sen takaisin aikuistumaan. Kuhasta ei tälläkään reissulla havaintoa. Olisi pitänyt mennä ronkkimana kutualueita, mutta en sellaisesta oikein välitä. Rannassa hauki kuvattiin ja punnittiin. Se oli lopulta 4,8kg eli vitonen ei mennyt rikki, kuten hieman epäilin.

Olin kalareissuihini enemmän kuin tyytyväinen. En ole saanut vapavälinein pariin vuoteen noin isoja haukia ja se lämmittää aina mieltä. Seuraavan kerran kalaan vasta juhannuksena ja siitä alkaakin kuusi viikkoa kestävä kuhapainotteinen kesälomani. Toivottavasti kuhapainotteinen, koska kuha on kuitenkin kuha.

EDIT: Kuvat otettu kännykkäkameralla, joten parempilaatuisiakin voisivat olla. Kuvia, jossa raamikas kehoni on läsnä, en ilennyt laittaa. Turha aiheuttaa palstan pienimmille painajaisia

[AhvenAna]

Komeita haukia! Ja vaikka moititkin noita kuviasi, niin hyvin on kamerakännykkä toiminut ja kuvat ajavat kyllä asiansa.

[jaska74]

eilen napsahti muutama alamittanen kuhakin jo vaappuun espoossa.

alkaa usko taas palata tähän lajiin 

[jaska74]

eilen napsahti muutama alamittanen kuhakin jo vaappuun espoossa.

alkaa usko taas palata tähän lajiin 

ja eilen illalla kolme lisää 

illan päätteeksi uistin tuntui jäävän pohjaan ja yritin vedellä koukut suoriks kuitusiimalla ja prkl, sieltä nousi sata metriä verkkoa joka oli lojunu siellä jo pitkään. paljon oli kuolleita ja eläviä kaloja. lisänä löytyi kolme suht uutta vaappua (kaks shad rappia ja yks bomber) sekä toukkajigi.

ja tapahtumapaikkanahan oli espoossa otaniemen ympäristö, ja muitakin siellä paljon pyöri. mahtoiko olla ketään teistä?