Taivassalo - Kahiluoto

[Börje]

Maanantai-aamuna pitäisi startata auton nokka Turun suuntaan. Taivassalon Kahiluodossa odottaa mökki viiden äijän kalaporukkaa. Matkassa ollaan kahdella veneellä. Koska minun ei tällä kertaa tarvinnut ottaa omaa venettä, niin pitihän sitä sitten vastaavasti kasata muuta rompetta.

Kalastuskamppeissa ei ole mitään kummallista. Yksi setti vetoon, toinen heittoon/vetoon ja kolmas jigittelyyn. Pakkiin sen verran täytettä, että sitä vielä voi käyttää. Bonuksena otin keulamiestä varten kannettavan kaikuluotaimen. Eipä tarvitse koko ajan kysellä kuskilta miltä pinnan alla näyttää.

Ongelmallisempi oli keksiä oikea vaatetus. Maanantai ja tiistai on hellettä, mutta yöksi tietysti viilenee. Keskiviikkona ja torstaina vettä voi tulla jo reippaammin. Laiskan miehen ratkaisu oli tietysti pakata kaikki mahdolliset variaatiot helleasuista pelastupukuun. Katsotaan sitten rannasta lähtiessä mitä kulloinkin pannaan päälle.

Suurimman tilan autosta vie ruokailu- ja kylmäsäilytyksen järjestelyt. Tietysti vuokramökille pitää ottaa mukaan kaasugrilli ja -pullo. Savustuslaatikko on aivan välttämätön. Hellesäillä kaloja ei tietenkään saa säilymään ilman jäitä. Pakastinkaappi on siis ihan välttämättä otettava mukaan. Pakastimessa on aamun starttia odottelemassa 16 kg jäätä, ettei pikkuisen reissukaapin tarvitse ryhtyä aivan alusta urakoimaan.

Saapa nähdä löydetäänkö kalat oudoilta vesiltä. Laittelen väliraportteja reissutunnelmista jos vain kännykän kautta onnistun.

[Börje]

Maanantai ja tiistai olivat tyyniä hellepäiviä. Veneessä sai tietysti hyvin aurinkoa, mutta kalojen kanssa oli vaikeampaa. Kuhia vain pari alamittaa. Haukia löysi kun ronkki pohjaa 5-10 metrin vedestä. Kalaa saatiin syödäksemme, mutta pakastin jatkoi jäiden jäähdyttämisen jalossa tehtävässä. Haukia ei kukaan ajatellut kotiin viedä.

Keskiviikolle vaihdettiin taktiikkaa ja säätä. Päivä oli pilvinen ja tuulisempi. Hiukan vettäkin ripsahteli. Päätimme, että lähdetään koko porukalla Iniön aukkoon tuurilohta pyytämään ja bensa-asemalle tankkaamaan isomman veneen kiintotankki sekä pienemmän irtotankki. Koska veneessä oli 5 miestä, niin vehkeiden määrää rajoitettiin. Vain 1 vapa ja uistinlaatikko per ukko. Lohta ei sitten saatu, mutta kuhaa löytyi syvän päältä kunhan käytti painosyvääjää. Alamittaista tietenkin. Onneksi jääkaapissa odotti lihaa grilliin kun syömäkalaa ei tullut

Iltakalaan molemmat veneet suuntasivat tyyntyneelle selälle. Kuhaa tuli edelleen, muttei ainuttakaan mittakalaa. On se heikkoa.

Torstai on vielä kalastamatta. Isolle selälle ilmeisesti lähdetään etsimään sitä ensimmäistä mittakuhaa. Hauki ei kiinnosta edelleenkään.

[Börje]

Nyt ollaan jo kotona muistelemassa reissua. Kuhanpyynti uusilla vesillä on aina sellaista etsiskelyä. Torstaina viimein päästiin jyvälle siitä mistä mittakalaa voi uistelemalla saada. Yli 40 senttisiä oli lopulta noin 20% uistimeen tarttuneista. Se on oikeastaan varsin siedettävä suhde moneen muuhun paikkaan verrattuna.

Yllätys oli, ettei sisälahdet antaneet kuhaa juuri lainkaan vaan veneet piti ajaa reilusti isompien selkien äärelle. Vähän korkeampia penkkoja ja kareja noin 10 metrin vedessä kierrellessä vavan sai notkahtamaan riittävän usein. Paras viritys tuntui olevan se, että laittaa painouistimen perään kiinni reilun metrin tapsin ja siihen vaappu tai lusikka. Vuoksiviiksi ja kolmioleikariviritykset antoivat heikommin saalista. Alle 5 metrin syvyydestä ei tullut juuri mitään edes aurinkonlaskun aikaan. Kuhat pysyttelivät koko ajan sinnikkäästi syvemmällä.

Vielä kun jaksaisi tyhjentää kalastuskamat autosta.