Sotkamon järvet

[Stögö]

No niin. Tuli tehtyä reilun viiden tunnin kuhan hakureissu Pikku-Kiimaselle.

Suurin piirtein kello 19:00 lähdettiin velipojan kanssa Kaitainsalmelta ja melkein heti uistimet vetoon. Muutamia satoja metrejä moottorin lämmitystä vain ensin. Plaanarit kummallekin puolelle ja minulle pikakurssi niiden käytöstä (en ole koskaan aikaisemmin käyttänyt) ja vapojen vetoon laitosta. Minä tietysti istuin vapojenhoitajan penkille kun veljen veneellä mentiin. Yhteensä 7 vapaa sivuille ja 2 perään, toinen kauas ja toinen potkurivirtaan.

Reissu alkoi ihan mainiosti kun plaanareiden opetteluaika poislukien reilun vartin vedon jälkeen jo ensimmäinen vapa antoi elämää. Veljen n. 8cm punavalko/musta pilkulliseen enmuistaminkänimiseen vaappuun kävi pari-kolmesatanen ahven kiinni. Ei muuta kuin sankoon vettä ja kyytiin. Sen tiesinkin kuulopuheiden perusteella miten sitten piti toimia eli vapojen uudelleen sijoitushommiin vaan.

Tuosta suurinpiirtein puolisen tuntia ja pienempää kokoa olevaan keltaiseen Husky jerkkiin kävi samanlainen ahven kuin aikaisempi. Sankoon sekin. Tästä ei kauaa mennytkään kun vihreä/punapäisen jessen kohdalla notkahti vapa aavistuksen kovempaa. Noin kilon luokkaa oleva hauenputkula kävi veneen vierellä irroituttamassa itsensä.

Tuostakaan ei kauaa mennyt kun punainen/musta otsa joku-merkkinen vaappu haki aikaisempaa puolet pienemmän tuubin joka myös aiheutti meille tekemistä irtipäästämisen muodossa.

Kotvasen taas vedeltyämme samainen punavalkoinen mustilla pilkulla oleva vaappu antoi jälleen samaa kokoluokkaa olevan ahvenen joka myöskin lähti mukaan. Tämän jälkeen hiljeni vavat aivan tyystin.

Yhdentoista tienoilla tuli kyytiin emäntä, joka halusi myös päästä veneilemään ja tottakai hänkin sai valita yhden uistimen omasta pakistaan vetoon. Viitisen minuuttia meni aikaa kun emännän uistimessa tapahtuu. Veneeseen tuli reilun 100 grammaa yli kilon painoinen kuha joka tottakai otettiin mukaan kun niitä kerran lähdettiin hakemaankin.

Tuon jälkeen taas hiljeni toiminta pariksi tunniksi kunnes olimme jo valmiita pakkaamaan kamat kasaan ja lähtemään pois kun veljen puna/mustaselkäiseen DTD:hen kävi nappaamassa vielä karvan alle ottikuha. Jatkoi elämäänsä vielä omassa elementissään. Sen jälkee oli jo sama nostella uistimet ylös kun kuitenkin olimme jo lähellä "kotia".

Elikkäs illan sadoksi tuli 2 kuhaa, 3 pannukarkeaa ahventa ja 2 haukea. Kovemmat oli odotukset, mutta onhan tuokin ihan hyvä saalis näin kesän ensimmäiselle oikealle vetoreissulle.

Niin ja onhan tässä minulle opetuskin. Jos haluan kuhaa, on minun otettava emäntä mukaan.

[AhvenAna]

Onko Teillä tarkoitus uittaa oma tekeleitä vai saada oikeasti sitä kuhaa? 

No joo, vitsailut sikseen. Eikä ku kannattaa Piipposelta käydä ostamassa savumuikku ja ambulanssi-iskupiste Karikkoja, mieluimmin Bestmag 13. Pitäis alkaa tapahtuun ja saatta kuhaa ruokapöytään.

Muutaman ottipaikan vois antaa, eli Lammassaaren ja Pyyniemen välissä on tuo kapea syvänne (ens'mäinen) ja hieman enemmän Kaitaille päin on toinen hieman syvempi syvänne (toinen). Näistä paikoista me ollaan nypätty kuhaa ylös. Ois mulla muutamat muutkin, mutta ei kaikkia heti kerralla.

Kireitä!

[Stögö]

Lammassaaren ympäriltä tuli pari ahventa ja isompi hauki mutta ei kuhista tietoakaan. Auringon laskettua pörräsimme sitten siinä karikon ympäristössä mikä on öbaut Lammassaaren ja Kaitaan puolessa välissä.

Luultavasti kuitenkin meillä oli väärät paikat, väärät ajat, väärät uistimet, tai jopa kaikki kun ei tuon kummempia tullut. Kun vaan saisin oman veneen valmiiksi, niin sitten ehtisi vähän tarkemmin koluamaan noita nurkkia.

[AhvenAna]

Hieman on aikaa vierinyt siitä, kun viimeksi olen tänne kirjaillut yhtään mitään

Rapsaa viime viikonlopun "riennoista" Pienellä Kiimasella:

Sovittiin Stögön kanssa jo hyvissä ajoin, että kun allekirjoittanut tulee seuraavan kerran Sotkamon suuntaan, niin lähetään käymään "pienellä" rundilla jommalla kummalla Kiimasella. Sovittiin, että lähetään käymään pienemmällä ja katotaan myöhemmin sitten Iso-Kiimasen kalamestoja. Perjantai meni töissä ihan reisille, kun olin niin täpinässä ennen kalareissua. Lauantaita vasten yölläkään tuskin sain nukutuksi, kun seitsämän aikaan silmät pomppasivat auki ja ensimmäinen ajatus mikä mieleen juolahti oli: "Joko mä pääsen kalaan, paljon kello"  Ei paljon auttanut enään nukkua vaan pyörin anoppilan rantamökin patjoilla ja tuumasin, että kerkeen mä ens viikollakin nukkumaan ja eiku ylös ja rantaroiskimaan ensimmäisiä tutinoita poes... 

Ilmoittelin jo hyvissä ajoin sovittua tapaamisajankohtaa Stögölle, että jos pääsee aiemmin, niin tietää minne ajella. Kello oli tässä vaiheessa vasta 10.40 ja keulakaveri oli vasta aamukaffen keitossa Eiku ite järvelle sompamaan, oli jo pakko päästä. Siinä aikani arvuuttelin, että minkäs vaaputtimen sitä siiman jatkeeksi laittaa ja kaarelin veneellä pitkin Kirjavaisenlahtea ja arvelin, että laitan Zalt - ambulanssin. Kotvan aikaan sain rauhassa siinä päristellä menemään ja vapa tärähti. Motor vapaalle ja kelausoperaatio käyntiin. Pieni 610g kuhan tumppi tuli. Mitat ja kuvat talteen ja kuhan tumppi takas järveen kasvamaan...Vähän aikaa vielä maltoin olla järvellä ja käännyin takas "kotilahteen" ja odottamaan pelikaveria.

Stögö saapuikin juuri ajallaan ja siinä kamoja kasatessamme mietittiin minne suuntaan sitä lähetään kiskomaan kuhaa.. Päätettiin mennä Lammassaaren rundille, mikä näin jälkikäteen osoittautui hyväksi valinnaksi. Stögö veteli DTD - ahvenella pari kuhan tumpit ylös ja meikkis koitti sitkeästi Karikkolla saada jotain, yhtä tyhjän kanssa... Kierrettiin varmasti sitä yhtä kivipakkaa ainakin kolme tai neljä kertaa, ennen kuin virtsa alkoi kivistämään molempien kalamiesten takahampaita ja päätettiin lähetä läheiselle hiekkasärkälle tauolle ja siirryttiin luonnollisena jatkeena heittokalastukseen. Tosin se kaislikko taisi olla joko tyhjä tai hauet olivat kylläisiä, saalismäärä tasan nolla molemmilla. Jos jätetään pois laskuista ne hauen tumpit mitä tuli siitä hiekkasärkän lumpeikoista.

Ja eiku uudestaan vetämään DTD:tä, itsekkin jo luovutin ja lainasin Stögöltä yhtä DTD:tä. Täytyy muuten tässä vaiheessa kertoa, että jos kuha on syvemmällä, niin DTD pelastaa päiväsi. Ei voi ainakaan kalan koolla mahtailla, mutta saalismäärät olivat ennen taukoa seuraavanlaiset:
- Stögö:
  Kuhat: 6kpl
  Haukia: 5kpl
  Ahvenia: 2kpl

- Ana:
  Kuhat: 1kpl
  Haukia: 3kpl

Tauon jälkeen suunnattiin kohti Pajusalmen kaislikoita, joista tosin ei mitään saatu. Ennen kaislikoille pääsemistä allekirjoittanut nappas yhen kuhan (~790g] ja hauen (~850g). Sen jälkeen äijät alkoivat olla jo pienessä puudutustilassa, kun takana oli "vasta" 8h vetouistelua  Päätettiin, että lähetään "kotilahteen" ja poistutaan molemmat omille tahoillemme. Tosin viimeisellä vedolla ikään kuin päivän kaniittina sain vielä yhen hauen tumpin.

Yhteenlasketut saaliit taisivat olla aika tarkkaan: kuhia 7kpl:tta ja hauen tumppeja ~15kpl:tta + pannukarkeita ahvenia tasan kaksi. Ja kaikki kalat olivat muuten alle kilosia... Vaikka saaliin määrällä ei päästy mahtailemaan, niin muuten reissu oli onnistunut. Sääksi luvattiin kovaa vesisadetta (tarkastetiin useammasta lähteestä ja kaikissa sama ennuste), mutta eipä ne pitäneetkään kutinsa vaan sää oli mitä parhain kalareissuilmaksi. Väliin hieman vettä ja mollukka taas paisteli pilvien välistä.

Tämä reissu pistetään jollain tapaa uusiksi! 

[Stögö]

Tilastoon on pakko korjata että kuhien yhteislukumäärä taisi olla 8 kappaletta jos en väärin muistele.

[AhvenAna]

Eilen koitin kirjoittaa tänne rapsaa vaan ei pirulainen onnistunut, nyt uus yritys...
Käytiin Stögön kanssa viikonloppuna pääosin vetelemässä eri uisteita Pikku-kiimasella.

Lauantai:
Starttattiin heti puolen päivän jälkeen, tarkoituksenamme oli käydä katselemassa oliko viime reissun jälkeen kalan saanti tullut muutoksia. Ennen ensimmäistä kaislikko-heittopaikkaa allekirjoittanut nappasi alle kilon kaislikko-ohjuksen, mutta päästimme sen kasvamaan ja toivotimme sen tervetulleeksi muutaman vuoden päästä uudestaan. Olimme siinä uskossa, että tänään nousee ja saamme hieman isompia haukian kuin mitä koko kesän reissuillamme olimme saaneet. Mutta toivossa on edelleen hyvä elää... Pienempiä rimpuloita vain saimme, paitsi ennen viimeistä vetoa, kun olimme suurinpiirtein rantautumassa ja lopettamassa kalastusta. Tilanne oli leikkimielisen kilpailun tässä vaiheessa allekirjoittaneen hyväksi 2-1. Reissumme tai Stögön reissun pelasti noin 1.4 kg hauki ja heti sen jälkeen alle kiloinen hauki. Tilanne kääntyi omalta kohdaltani päälaelleen, eli Stögö tuli rinnalle ja ohi 

Sunnuntai:

Appiukko oli edellisenä päivänä käynyt "verkottamassa" Pajusalmen kahdella 50metrisellä verkolla ja muikkuverkoista ottanut 3.2kg:n kuhan, kuva 1. Tästä "suivaantuneena" päätin, että kyläilyn jälkeen lähen emännän kanssa käymään itse vielä koittamassa samoille paikoille tulisiko sieltä vielä "säälikaloja". Edellisenä päivänä perämoottori alkoi osoittamaan jo (ensimmäistä kertaa tällä kesää/syksyä) luovuttamisen merkkejä. Kävi tyhjäkäynnillä miten sattui ja loppupeleissä lopetti koko toiminnan. Ei halunnut käynnistyä enään ollenkaan, liekkö joku roska mennyt ja tukkinut bensaletkun... Emme jääneet tutkimaan moottorin vikoja sen pidempään vaan "luovutimme" ja siirryimme emännän kanssa soutu-uisteluun. Mikä näin jälkikäteen viisastellen oli järkevä ja loistava ratkaisu.  Itselläni oli tyyliin "talvivaatteet" päällä ja vaatteiden vähennyksen jälkeen siirryin soutamaan. Ensimmäisellä soutuvedolla emäntä piteli kepakkoa ja alkoi huutamaan riemusta, että "nyt on kiinni, mitä mun pitää tehä"  Itellä meni pasmat ihan sekasin siinä kun koitin neuvoa ja loppupeleissä oli helpompaa, kun itse väsytteli sen hauen ja nosti laatikkoon rimpuilemaan. Kesän suurin hauki 2.4kg:aa, kuva 2.

Ilma oli ehkäpä koko kesän ylivoimaisesti kaunein ilma mitä on ollut, täysin "rasvatyyni" järvi. Oli lievästi vaikeuksia jo moottorin kanssa hahmottaa rantoja, kun en kunnolla erottanut rantaviivaa taivaasta, kuvat 3 ja 4. 

Edit: Kuvat lisätty...

[AhvenAna]

Viime viikolla kun olin lomilla, niin pitihän se viikko käyttää hyödyksi eli olla kalalla. Muutamat kalat tuli napattua. Muut saivat enemmän kalaa kuin mä itse 

Ennen Jussia kävin ostamassa Motonetistä kaikuluotaimen, mutta siitä hajos anturi jo toisella reissulla. Vaikka luotain oli käytössä parin reissun ajan, niin ei sen johdosta kyllä enempää kalaa tullut
Kuhan perässä mentiin Stögön kanssa sunnuntaina ja tiistaina, mutta nekin pienet alle kilon kuhat mitä saatiin tulivat kyllä aika syvältä vaikka tähän aikaanhan kuhan pitäisi olla jo välivedessä (2-3m). Muina päivinä / iltoina olin opastelemassa emännän siskon pojille vetouistelun "saloja". Oppia näytti tulevan, tai paremminkin tuurilla tuli muutamat hieman isommat hauet. Tiistaina piti sitten käydä omia ja poikien kalastustarvikkeita päivittämässä ja ostamassa tietysti uusia uisteita.

Hyvän uisteen Aleksi osti, 8cm Jessen veripäällä, perä hopea, musta selkä ja mustia pisteitä. Kaikilla reissuilla oli aina "leikkimielinen" kisa pystyssä, kuka saa eniten kala ja kuka saa painavimman kalan. Aleksi nappas ensi reissulla pari reilun kilon haukeja ja me muut (Arttu ja mie) saatiin vain päästellä stantartikokoisia hauken rutteloita pois. Muutamilla reissuille pyydettiin tyhjää, mutta sitähän saa pyytämättäkin

Torstaina lähettiin aiemmista reissuista poiketen heti yhen aikaan iltapäivästä järvelle. Keli oli mitä parhain, tuuli lähes nolla, arska paistoi pilvettömältä taivaalta ja rasva "tirisi". Aurinkorasva olisi ollut järkevä veto laittaa vaan kiireempi oli järvelle. Muutamat stantartit pois ennen kuin Aleksilla jälleen tärppäs... Eka kommentti Aleksilta:"nyt on iso kiinni", ihan niinkuin kalamiehen elkein Jarru huusi hoosiannaa ja ite piti alkaa neuvomaan, että miten me se kala saadaan pois. Luojan kiitos, että olin aiemmin kesällä laittanut Aleksin settiin kuitusiiman, monifiilillä se olisi ollut moro...
Sanoin ja huusi: "Jarrua tiukemmalle, kelaa, jarrua löysemmälle ja anna sen mennä"... jne. Oppimista tuntui itelläkin olevan ja itse olisin halunnut koittaa, että miksi se ei tule heti tänne
Hauen väsytys kesti noin 10minsaa eli kohtuu kauan aikaa, veden pintalämpötila oli noin 20'C. Joten yllättävän virkeänä oli kaveri vedessä. Muutaman kerran haroin haavilla tyhjää ja aina se kaveri pakeni kohti pohjaa. Loppujen lopuksi kaveri onneksi luovutti, vapa oli monta kertaa ihan U:na ja Aleksiltakin alkoi jo yhdessä välissä usko loppumaan: "Eikö se jo tajua, että mä oon vahvempi"

Kolmannen haavausyrityksen jälkeen, loppu hyvin kaikki hyvin. Kädet tärisi ihan sikana vaikka itse en ollutkaan kelamiehen roolissa Puntari tärähti 5.4kg kohdalle, siinä meni oman haukienkkarin yli kaveri, jolle varmasti jäi ikuisesti hauen väsyttäminen mieleen.