Kuha

[MikeTonic]

Yleistietoa Kuhasta, Gös (ruots.)

Eurooppalainen kuha eli kuha kuuluu ahvenkaloihin (Percidae) ja on levinnyt pohjoiselle pallonpuoliskolle (Eurooppa, Aasia ja Pohjois-Amerikka). Useat kuhalajit elävät makeassa vedessä, jotkut murtovedessä ja vain yksi laji suolaisessa vedessä. Eurooppalainen kuhalaji (Stizostedion luciopera, myös Sander lucioperca) kasvaa näistä suurimmaksi. Saksasta on pyydetty vavalla 18,37kg painoinen yksilö ja Suomesta 16,75kg painoinen kuha verkoilla Piikkiöstä vuonna 1967. Pohjois-Amerikasta tavattavien lajien joukossa ovat valkosilmäkuha ja hietakuha, joista ensimainittu kasvaa suuremmaksi. Suurin tavattu valkosilmäkuha painoi noin 11kg. Kuha on läheistä sukua Volgan kuhalle, joka on levinnyt Kaakkois-Eurooppaan ja suureen osaan Venäjää ja Siperiaa [1].

Kuha muistuttaa ahventa elintavoiltaan ja ulkonäöltään. Kuhalla on kokoonsa suhteutettuna suuri suu, jossa on pieniä teräviä hampaita. Sen lisäksi ylä- ja alaleuan etuosassa on kaksi pidempää torahammasta. Kuhan ulkoista muotoa kuvaa hyvin sen latinankielinen lajinimi lucioperca eli haukiahven [2].

Eurooppalainen kuha esiintyy Suomessa levinneisyysalueensa äärirajoilla. Maassamme kuhan pohjoinen levinneisyysraja kulkee Oulun läänin tasolla lukuun ottamatta Pohjois-Pohjanmaata sekä yksittäisiä järviä Oulun pohjoispuolelta.. Merialueilla kuhaa esiintyy lähinnä Suomenlahdessa ja Saaristomeressä. Pohjanlahden puolella kuhaa esiintyy harvakseltaan vain muutamalla pienellä alueella. Ahvenanmaalla kuhaa tavataan lähinnä sisäsaaristossa [2].

Kuhan elintavat

Kuha on ympäristönsä suhteen vaativa kala. Kuha viihtyy erityisen hyvin suurissa sameavetisissä järvissä, joissa on riittävästi happea (vähintään 4,5 - 5mg/l) ja jossa sen ei tarvitse kilpailla ravinnosta hauen kanssa. Kuha viihtyy erityisen hyvin myös humuspitoisissa vesissä, jossa näkyvyys on alle kaksi metriä. Kirkasvetisissä järvissä kuha menestyy ainoastaan, jos syvyyttä on vähintään neljä metriä, koska erityisesti kuhan poikaset vaativat sameutta ja pimeyttä. Tämä selittyy sillä, ettei kuhanpoikasilla ole silmissään niin paljoa värisoluja kuin täysikasvuisella kuhalla.

Kuhat liikkuvat yleensä pienissä parvissa tai yksittäin ja tässä eroaa ahvenesta, joka on selkeämmin parvikala. Keväällä ja alkukesällä kuhat viettävät päiväsajan syvemmällä ja illan tullen siirtyvät lähemmäs pintaa saalistamaan. Heti jäiden lähdön aikaan tapahtuva kuoreen kutu on myös kuhan juhlaa. Silloin kuhat ahtavat vatsalaukkunsa täyteen kuoretta. Kuoreen kudun jälkeen kuhat alkavat siirtyä omille kutualueilleen mataliin lahtiin. Kesällä kudun jälkeen kuha siirtyy järvien kareille ja syvänteiden reunoille oman kasvukautensa syönnökselle. Illalla ja yöllä se hakeutuu matalampaan veteen tai lähelle pintaa saalistamaan. Heti valoisan aikaan aamulla kuha siirtyy jälleen syvemmälle. Alkusyksystä kuha saattaa olla myös päiväsaikaan pintavesissä syönnöksellä etenkin pilvisinä päivinä. Syksyllä, kun vedet kylmenevät, kuha siirtyy talvehtimissyvänteisiin (yli 10m syvyyteen, mutta mielellään 15-20m syvyyteen) ja lopettaa kesänkaltaisen ahmimisen. Kuha pysyy syvänteissä koko talven ajan ja nousee pintakerroksiin satunnaisesti syömään. Kuhaa on helppo pyytää talvisaikaan etenkin verkoilla talvehtimissyvänteistä ja silloin kysytään vastuuta pyytäjältä pyytää riittävän suurisilmäisillä pyydyksillä – muuten kuhakanta saatetaan tuhota yhdessä talvessa.

Kuha saalistaa ensisijaisesti näön, hajuaistin sekä kuulon perusteella. Kuhalla on silmien verkkokalvon takana kissan tapaan heijastava kalvo ja tästä syystä pystyy saalistamaan hämärissä hyvän näköaistinsa avulla. Kuha ajaa yleensä saalistaan takaa, koska se ei pysty nopeisiin syöksyihin hauen tapaan. Tätä ominaisuutta myös kuhan uistelijat käyttävät hyväkseen. Toinen ominaisuus mitä etenkin vetouistelijat käyttävät hyväkseen on kuhan kuulo. Monesti räminällä varustetut vaaput pyytävät räminättömiä paremmin, mutta luonnollisesti poikkeuksiakin on olemassa.

Kuha suosii lämpimiä vesiä ja sen todellinen kasvukausi alkaa vasta kun pintaveden lämpötila ylittää 19 ºC. Tästä syystä etenkin hellekesänä kuha saattaa nousta aivan pintaan ja jopa selkäevä saattaa näkyä pinnan yläpuolella kuhan lämmitellessä pintakalvossa. Ilmastonmuutoksen ja vesien rehevöitymisen myötä kuhaa voidaan hyvinkin pitää tulevaisuuden kalana.

Kuhan lisääntyminen ja ravinto

Kuha kutee Suomessa kesäkuussa tai kylmemmillä vesillä vasta heinäkuun alussa. Kuha saavuttaa kutukypsyyden 4-7 vuoden iässä riippuen kasvuolosuhteista. Naaras nopeamman kasvunsa vuoksi saavuttaa kutukypsyyden vuotta tai kahta aiemmin kuin koiras. Kuha on tällöin tyypillisesti 40-45cm mittainen, mutta tietyillä rannikkovesiemme alueilla kuha voi saavuttaa kutukypsyyden jo 35- 40cm mittaisena. Kuha kutee, kun veden lämpötila saavuttaa 13-14ºC ja kutuaika kestää noin kaksi viikkoa. Kuha laskee mätinsä liimamaisena nauhana kovalle sora-, hiekka- tai savipohjalle 1-4m syvyyteen. Pohjassa on hyvä olla risukkoa tai muuta pohjakasvustoa mätijyvien kiinnittymistä varten. Kuhavesien yhtenä perinteisenä hoitokeinona on käytetty katajan- tai kuusenhavuturojen laskemista kutualueille. Tuulinen sää voi liettää mädin ja kutupohjat, jonka vuoksi kuhakannat tunnetaan hyvien ja huonojen vuosiluokkien vaihtelusta. Vahvasti tuki-istutetuilla alueilla kannanvaihtelu ei ole yhtä selvästi havaittavissa. Kuhakoiraat jäävät vartioimaan kehittyvää mätiä ja tällöin koiraat käyvät ahnaasti uistimeen kiinni, ja siten alkukesän saalis saattaa kostua lähes täysin koiraista. Mätiä vartioivien kuhakoiraiden pyytämistä voidaan pitää kyseenalaisena toimintana, koska pyynnin jälkeen mäti jää vartioimatta. Ennen kudun alkua tapahtunut kuhakoiraiden pyynti ei vaikuta kudun onnistumiseen, koska koiraiden määrä riittää kudun onnistumiseen muiden olosuhteiden niin salliessa.

Tehokkaana lisääntyjänä keskikokoinen kuhanaaras (2-3kg) tuottaa jopa 100 000 - 200 000 mätimunaa. Kuhan poikaset kuoriutuvat muutamassa viikossa ja käyttävät ravinnokseen vesikirppuja ja planktonia. Ensimmäisen kesän aikana kuha kasvaa tyypillisesti 6-10cm mittaiseksi riippuen kesän lämpöisyydestä ja ravinnon saatavuudesta. Vasta 12-18cm mittaisena (noin 1-2 vuoden iässä) kuha siirtyy syömään kalanpoikasia ja muita pikkukaloja pääravinnokseen. Kuhan mieliravintoa ovat erityisesti kuore, muikku, salakka, särki ja ahven 8-14cm mittaisena riippuen kuhan omasta koosta. Suuri kuha saattaa käyttää ravinnoksi jopa 20cm mittaisia saaliskaloja, myös lajitovereitaan. Kuhan saaliskala on tyypillisesti noin ¼ sen omasta pituudesta, mutta maksimissaan noin puolet. Tätä voi pitää hyvänä vertailukohtana myös uistinvalintoja tehdessä.

Kuhan yleinen alamitta on 37cm kalastusasetuksen mukaan. Paikallisesti alamitta voi olla tätäkin suurempi. Koska kuha saavuttaa tyypillisesti 40-45cm mittaisena kutukypsyyden, on hyvinkin kyseenalaista pyytää kuhia, jotka eivät ole vielä kertaakaan kuteneet elämänsä aikana. Tästä syystä moni kalastaja on asettanut oman henkilökohtaisen alamittarajan esim. 42cm tai 45cm mittaan. Kyseistä oma-aloitteista alamittarajan nostamista voi suositella kaikille kalastajille!


Lähteet:
[1] Kalastuksen Suurtieto, Karisto Oy 2003, ISBN 951-23-4422-X
[2] Kalatalouden Keskusliitto, www.ahven.fi
[3] Liitekuva, Wikipedia, www.wikipedia.fi

[MikeTonic]

Oli pakko postata tuo kirjoitus, jotta saadaan tämänkin osa-alueen alle edes yksi keskustelu.

Tässä aiheessa siis voi keskustella kuhasta ja sen ominaisuuksista. Tuossa oma versioni asiasta. Mielipiteitä tai ajatuksia?

[VaKa]

Kuha ja sen ominaisuudet. Kuha on minusta uistelukohteena melko haastava ainakin merellä missä lähestulkoon aina uistelen,ellei pois suljeta keskikesän pintauistelua jolloin kuhan tavoittaa miltei jopa liian helposti.Taistelijana kuha on melko olematon,isot tietysti pistää hanttiin kunnolla.Ruokakalanahan kuha on yksiparhaimpia.

[eetee]

Omalla kohdallani pitää paikkansa erityisesti tuo viimeinen kappale, jossa mainitaan "Koska kuha saavuttaa tyypillisesti 40-45cm mittaisena kutukypsyyden, on hyvinkin kyseenalaista pyytää kuhia, jotka eivät ole vielä kertaakaan kuteneet elämänsä aikana".

Toiseen keskustelualueeseen viitaten, jossa spekuloidaan suurkuhan vaappuja, ei mielestäni ole järkeä käyttää pieniä vieheitä tavoitekalan ollessa tuommoinen 50 senttinen vähintään kerran kutenut ruokakuha. Monissa mielestäni vanhakantaisissa artikkeleissa puhutaan kuhavaapuista alle 13 senttisinä ja todetaan, että isokin kuha ottaa pieneen uistimeen. Sehän on aivan selvä, että pieneenkin kuvaan haksahtaa isompia kaloja. Vielä selvempää on, että yhtä kutenutta kalaa kohden olet koukuttanut vaikka kuinka monta alamittaista rääpälettä. Toisin koiraat taitavat olla pienempänä sukukypsiä ja ovat useimmiten heinäkuisten kutulahtien kiertäjien kiusan kohteena. Olen huomannut, että hieman isommalla uistimella saan yhtä hyvin tai paremmin otettavan kokoisia kuhia kuin pienemmällä, mutta rääpäleet saavat olla rauhassa. Tämmöinen vaatii tietysti enemmän uskoa viehe ja värivalintaan, koska taphatumat ovat harvemmassa pienten kuhien tärppien puuttuessa. 

Itselläni ei ole varsinaista ehdotonta 45 tai 50 sentin henkilökohtaista alamittaa. Suuremmilla uistimilla kalojen lukumäärä on pysynyt pienenä ja kokoluokka tuossa 45-55 sentin välissä. Tällöin on alamitta sekä maksimimäärät pysyneet helposti kontrollissa. Kun lakisääteinen alamitta on 37 senttiä, vähentää se tunnetusti reilusti tuota isompien kalojen lukumäärä ja siksi en koe esimerkiksi 60 sentin henkilökohtaista alamittaa mielekkääksi nykytaidoilla. Mikäli kuhan alamitta nostettaisiin edes tuohon 45 senttiin, joka olisi kestävän kehityksen kannalta minimi, nousisi oma alamittani varmasti tuonne 50-55 sentin lähimaastoon.

[jaska74]

paljonkos merellä pitäis olla veden lämpö ennenkuin kuha alkaa liikuskella?

alle 10c ei taida kannattaa odotella liikoja?

[Stögö]

Tuossa pari kesää sitten tuli paikallisella järvellä hyvin kuhaa yhdestä ja tietystä kohdasta. Ensimmäisten syysmyrskyjen jälkeen se paikka huusi tyhjyyttään. Kysymys kuuluukin, minne ne siitä menivät? Kenties lähellä olevaan syvänteeseen?

Tuossa vielä linkki kyseiseen paikkaan joka on melkein keskellä karttaa.

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?map.x=206&map.y=245&cx=3566685&cy=7116511&scale=40000&tool=suurenna&styles=normal&lang=FI&tool=suurenna

[MikeTonic]

Kuten tuossa artikkelissa taisin kirjoittaa, kuha siirtyy syksyllä vesien kylmettyä syvemmälle talvehtimisalueilleen eli mielellään tuonne 15-20m syvyyteen, jossa veden lämpötila on talven aikana lämpimämpää kuin aivan jään alla. Monissa järvissä ei ole noin syvää, kuin mitä mainitsin, joten se siirtyy järven syvimpiin monttuihin. Kuha toki nousee talvellakin pintaan satunnaisesti syönnökselle, jos se ei saa henkensä pitimiksi syvemmältä ravintoa. Toinen paikka mihin se siirtyy talvehtimaan ovat virtaavat paikat, jossa on happipitoista vettä esim jokisuistot.

Kesällä, jos on ollut pitkään tyyntä ja lämmintä, kuha saattaa oleskella aivan kalvolla lämmittelemässä. Jopa niin kalvolla, että selkäevä saattaa näkyä pinnan ylöpuolella. Jos tulee kovaa tuulta (etenkin pohjoisesta), kuha katoaa muutamaksi päiväksi syvemmälle ja on hankalammin tavoitettavissa. Lämpimänkin veden aikaan olisi mielestäni hyvä, jos hieman tuulee täysin tyynen sijaan.

[Stögö]

Kuten tuossa artikkelissa taisin kirjoittaa, kuha siirtyy syksyllä vesien kylmettyä syvemmälle talvehtimisalueilleen eli mielellään tuonne 15-20m syvyyteen, jossa veden lämpötila on talven aikana lämpimämpää kuin aivan jään alla. Monissa järvissä ei ole noin syvää, kuin mitä mainitsin, joten se siirtyy järven syvimpiin monttuihin. Kuha toki nousee talvellakin pintaan satunnaisesti syönnökselle, jos se ei saa henkensä pitimiksi syvemmältä ravintoa. Toinen paikka mihin se siirtyy talvehtimaan ovat virtaavat paikat, jossa on happipitoista vettä esim jokisuistot.

Kesällä, jos on ollut pitkään tyyntä ja lämmintä, kuha saattaa oleskella aivan kalvolla lämmittelemässä. Jopa niin kalvolla, että selkäevä saattaa näkyä pinnan ylöpuolella. Jos tulee kovaa tuulta (etenkin pohjoisesta), kuha katoaa muutamaksi päiväksi syvemmälle ja on hankalammin tavoitettavissa. Lämpimänkin veden aikaan olisi mielestäni hyvä, jos hieman tuulee täysin tyynen sijaan.

Kirjoitin sinällään ehkä väärällä ilmaisulla kun sanoin syysmyrsky. Olihan se tietysti syyskuuta mutta ei silloin vielä syksy ollut. Veden lämpötilakin oli vielä reilusti toistakymmentä astetta.
Kuten minä tuossa aikaisemmin kirjoitin, kuhaa nousi siitä kohdasta tasan siihen asti kun mainitsemani myrsky tuli ja puhalteli muutaman päivän. Sen jälkeen ei ollut kuhista tietoakaan. Kiertelin ympäriinsä läheltä ja kaukaa ja kokeilin syvältä ja matalasta ja päivällä ja iltahämärällä eli siis tein kaikkeni mutta ei minkäänlaista merkkiä elämästä. Minne ne kuhat menivät sen tuulen vaikutuksesta? Mistä itse lähtisitte etsimään tuolta kyseiseltä kartalta?

[MikeTonic]

Kirjoitin sinällään ehkä väärällä ilmaisulla kun sanoin syysmyrsky. Olihan se tietysti syyskuuta mutta ei silloin vielä syksy ollut. Veden lämpötilakin oli vielä reilusti toistakymmentä astetta.

Mitä veden lämpötila oli ennen syysmyrskyä? Noin 20 astetta? Myrskyn jälkeen 13 astetta?

Tuo on jo huima ero veden lämpötilassa ja se laittaa kuhan painumaan syvänteisiin eli yli 10m syviin vesiin. Koska kuha on syönyt tukevasti koko kesän lämpimän ajan, se ei syö enää yhtä hanakasti. Yleisesti ottaen kuha vaappu kuitenkin pitäisi saada uimaan syvällä eli siellä missä kuhatkin ovat. Joskus kuitenkin voi tulla näiden syvänteiden päältä syöntihuippuja, mutta ne kestävät yleensä hyvinkin lyhyen aikaa. Syksyisessä vaapuissa kannattaa olla kolinaa.

Jos vedessä on muikkua, muikkuparvet hajaantuvat kesäisistä ruokailupaikoistaan ja siirtyvät pikkuhiljaa kutualueidensa läheisiin syvänteisiin. Kuhaa esiintyy hyvin näiden muikun kutualueiden läheisissä syvänteissä ja kuha kyllä napsii ohi meneviä muikkuja. Sama pätee merialueilla silakan kohdalla eli kuhat seuraavat silakkaparvia.

Jos järvestä löytyy virtapaikkoja eli happipitoisia alueita, uistelisin kyllä sielläkin.

Sanoisin kuitenkin, että kuhan vetouistelu on yleisesti ottaen tuollaisen syysmyrskyn jälkeen kyseiseltä kesältä ohi ja kuhan saavutettavuus on hankalaa. Toisin sanoen saaliit usein jäävät vähäisiksi, vaikka poikkeuksiakin tietenkin on.

[Stögö]

Mitä veden lämpötila oli ennen syysmyrskyä? Noin 20 astetta? Myrskyn jälkeen 13 astetta?

Tuo on jo huima ero veden lämpötilassa ja se laittaa kuhan painumaan syvänteisiin eli yli 10m syviin vesiin. Koska kuha on syönyt tukevasti koko kesän lämpimän ajan, se ei syö enää yhtä hanakasti. Yleisesti ottaen kuha vaappu kuitenkin pitäisi saada uimaan syvällä eli siellä missä kuhatkin ovat. Joskus kuitenkin voi tulla näiden syvänteiden päältä syöntihuippuja, mutta ne kestävät yleensä hyvinkin lyhyen aikaa. Syksyisessä vaapuissa kannattaa olla kolinaa.

Jos vedessä on muikkua, muikkuparvet hajaantuvat kesäisistä ruokailupaikoistaan ja siirtyvät pikkuhiljaa kutualueidensa läheisiin syvänteisiin. Kuhaa esiintyy hyvin näiden muikun kutualueiden läheisissä syvänteissä ja kuha kyllä napsii ohi meneviä muikkuja. Sama pätee merialueilla silakan kohdalla eli kuhat seuraavat silakkaparvia.

Jos järvestä löytyy virtapaikkoja eli happipitoisia alueita, uistelisin kyllä sielläkin.

Sanoisin kuitenkin, että kuhan vetouistelu on yleisesti ottaen tuollaisen syysmyrskyn jälkeen kyseiseltä kesältä ohi ja kuhan saavutettavuus on hankalaa. Toisin sanoen saaliit usein jäävät vähäisiksi, vaikka poikkeuksiakin tietenkin on.

Veden lämpö tipahti muistaakseni puolenkymmenen asteen verran ja se oli myrskyn jälkeen 12-13 astetta. Nähtävästi ne kuhat painuivat sitten tuohon lähellä olevaan syvänteeseen ja sinne en yllä millään muulla kuin jigaamalla koska en käytä syvääjiä.

Tämä mainitsemani hotspotti on juuri kahden erisuunnasta tulevan pienen virtauksen yhtymäkohta. Siitä se jatkuu yhtenä kohti isompaa virtaa eli happipitoista vettä löytyy tuossa etsintämielessä vähän liiankin paljon.

[riwehe]

Missäs ne kuhat nykyään olelee? Mulla ois mökin lähellä tällanen paikka (kuva liitteenä).
Paikkanahan on siis meri. Eli alanko vain soudella/koneella noiden matalikoiden päältä
vai mistä sitä nyt pitäisi etsiä? Olen täysin aloittelija tässä hommassa ja olisi kiva saada
neuvoja, niin olis ehkä jo kuhafileet ens mökkikeikan jälkeen lautasella Pitääkö
vieheen siis uida yöllä melko pinnassa? Ja päivällä päin vastoin? Mutta pitääkö päivällä uittaa
tuolla 20m vai tuon matalikon pohjan tuntumassa?

No tulipas taas vaihteeks säädettyä oikeen kunnolla...

[Sebu]

Kuhassa on mielenkiintoista, että pitempään jatkuneella lämpöjaksolla se saattaa tulla jopa matalaan rantaveteen. Tästä on mieleen jäänyt kokemus, kun joskus 1980-luvulla sain heittouistimella kolme yksilöä perättäisillä heitoilla jokseenkin täsmälleen samasta kohdasta matalan lahden pohjukasta. Syvyyttä oli metrin verran. Yleensähän kuhaa ei rantavesissä juuri tapaa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?

[psychocowboy]

Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Ja kyse oli siis jostain heinä-elokun ajasta?? Itse en ole esim laiturilta ikinä kuhaa saanut mutta sen sijaan nähnyt kylläkin. Eli 2-3 vuotta sitten elokuun alussa, kun helteet olivat jatkuneet jo tovin, näkyi laiturin alla uiskentelemassa arviolta 1-1,5kg kuha. Ja minä tietysti laiturin kärjessä ainoana aseena kännykkä eli se siitä. Mutta olen kuullut muidenkin joskus puhuvan moista. Syytä en moiseen tiedä. Millaisella uistimella sait. Tuolloin tuskin oli kyseessä jigi.
Riwehe: Kiertele niiden matalikon reunoja tai niin minä teen. Kesäisenä yönä auringonlaskun aikaan(lämpimällä) on kuha yleensä pinnassa (ainakin järvillä). Eli ilman painoja kannattaa kokeilla. Päiväsaikaan ainakin omalla kokemuksella on ollut hieman syvemmässä, joskin ilman takilaakin vai saada saalista hyvinkin.

[freakloader]

Pari kuukautta sitten sain kyllä rannalta heittelemällä pari kuhaa melko matalasta lahdesta jossa hauet olivat vasta aloittelemassa kutupuuhiaan... Yksi tuli Minnow Spoonilla ja toinen Forellin kevennetyllä lusikalla.

[psychocowboy]

Pari kuukautta sitten sain kyllä rannalta heittelemällä pari kuhaa melko matalasta lahdesta jossa hauet olivat vasta aloittelemassa kutupuuhiaan... Yksi tuli Minnow Spoonilla ja toinen Forellin kevennetyllä lusikalla.

Kaiketi se onkin ihan mahdollista noilla kutulahdilla ja oikeaan aikaan. Kyllähän porukkaa näkyy jiggailemassa rannoiltakin käsin paljon.  Se jäikin mulle hieman epäselväksi oliko kyseessä kutuaika vai loppukesää jolloin moinen olisi kyllä tosi harvinaista.